Valtioiden välisen yhteisöverokilpailun nousu ja konsernien sisäisen haitallisen voiton siirron lisääntyminen aiheuttivat 2000-luvulla länsimaissa huolta valtioiden veropohjan rapautumisesta. Tämän seurauksena OECD- ja G20-valtiot aloittivat vuonna 2013 BEPS-projektin (Base Erosion and Profit Shifting), jonka osana julkaistiin seuraavina vuosina useita toimenpide-ehdotuksia veropohjan rapautumisen ja haitallisen voiton siirron estämiseksi. Myös Suomi on osallistunut BEPS-projektiin, ja useita sen tuomia muutoksia onkin jo implementoitu osaksi Suomen lainsäädäntöä. Yksi merkittävimpiä BEPS-projektissa käsiteltyjä osa-alueita oli siirtohinnoitteluun liittyvät ongelmat. BEPS-projekti toikin siirtohinnoittelun sääntelyyn huomattavasti uutta sisältöä, millä oli vaikutusta paitsi yksittäisten valtioiden kansalliseen siirtohinnoittelusääntelyyn, myös käytännön työhön siirtohinnoitteluprosessien parissa. Tässä tutkielmassa on selvitetty: millaisia vaikutuksia BEPS-projektilla on ollut siirtohinnoittelun sääntelyyn ja toimintaympäristöön Suomessa sekä millaisia vaikutuksia BEPS-projektilla on ollut siirtohinnoittelun parissa työskentelyyn Suomessa käytännön tasolla. Tutkimusongelmia pohtiessa keskitytään erityisesti kolmeen siirtohinnoittelun asiakokonaisuuteen: markkinaehtoperiaatteen tulkinta, siirtohinnoitteludokumentointi sekä aineettoman omaisuuden erityiskysymykset.

Tutkielmassa on käytetty ensin lainopillista tutkimusmenetelmää tutkiessa BEPS-projektin aiheuttamia muutoksia siirtohinnoittelusääntelyyn Suomessa, minkä jälkeen tutkielmassa on toteutettu empiirinen osuus hyödyntämällä tutkielmaa varten tehtyjä teemahaastatteluja, joihin on haastateltu kolmea verotuksen ammattilaista. Tutkielmassa hyödynnetään lähdeaineistona erilaisia OECD:n julkaisuja, jonka lisäksi lähdeaineistona käytetään muun muassa kotimaista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta, voimassa olevaa lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa ja erilaisia viranomaislähteitä.

Tutkielmassa havaittiin, että BEPS-projektin siirtohinnoitteluun tuoma uusi sääntely ja ohjeistus on Suomessa antanut Verohallinnolle uusia työkaluja ja lisännyt konsernien toiminnan läpinäkyvyyttä Verohallinnon silmissä. Toisaalta verovelvolliset yhtiöt ovat kokeneet uudistukset monilta osin epäselviksi, ja uuden sääntelyn täyttäminen on vaatinut niiltä paljon resursseja, mikä on näkynyt erityisesti lisääntyneenä verokonsultointipalvelujen käyttönä. Lisäksi tutkielmassa on havaittu, että markkinaehtoperiaatteen tulkinnan uusien tarkennusten laajuus jakaa mielipiteitä, ja että siirtohinnoittelun uudet dokumentointivaatimukset ovat tuoneet Suomessa kaivattua yhteneväisyyttä siirtohinnoitteludokumentointien laatimiseen.