Tutkielmassa tarkastelen Markus Seliniä elokuvatuottajana osana kansallista ja kansainvälistä elokuvien tekemisen traditiota. Selin on työskennellyt elokuvatuottajana yli 30 vuotta, tuottanut yli 60 pitkää näytelmäelokuvaa ja pari vuosikymmentä Selinistä on puhuttu ”suomalaisen elokuvan kultasormena”, sillä vuoden 1999 Häjyjen jälkeen Selin on tuottanut useita menestyneitä elokuvia.
Elokuvatuottamisen traditioita Suomessa ja kansainvälisesti tarkastelen 1900luvun alusta alkaen selvittäen miten Selin erilaisiin elokuvatuottamisen perinteisiin istuu. Samalla tutkin, mitä reittiä Selin on elokuvatuottajaksi päätynyt, ja miten eri tekijät ovat pohjustaneet Markus Selinin uraa elokuvatuottajana. Selinin taustaan kuuluvat muun muassa toimiminen elokuva-arvostelijana sekä videoelokuvien maahantuojana. Samalla käy ilmi, miten Selin vaikuttaa tuottamiensa elokuvien tekoon ja miten Selin tuottajana elokuvanteon keskeiset osa-alueet näkee ja arvottaa. Tutkimus perustuu keräämääni muistitietoaineistoon ja sanomalehtikirjoitteluun. Keskeisenä aineistona toimivat Selinin haastattelut ja kertomukset omasta toiminnastaan. Muistitietoaineisto saa tukea historiallisesta taustoituksesta, vertailevasta lehdistöaineistosta, Selinin omasta lehtikirjoittelusta, hänen lähipiirinsä haastatteluista sekä muusta aihepiiriä koskevasta tutkimuksesta. Selin aloitti elokuvatuottajana 1980-luvun alussa ja nousi suomalaisessa elokuvassa keskeiseen rooliin 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa. Keskeisin huomioni Selinin roolissa elokuvantekijänä liittyy kansainvälisiin vaikutteisiin. Seliniä on kutsuttu kahden vuosikymmenen ajan ”suomalaisen elokuvan kultasormeksi”, joka tutkimukseni perusteella soveltaa kuitenkin elokuvatuottamiseen kansainvälisiä oppeja ja seuraa kansainvälisiä esikuviaan. Selinin esikuvat ja mentorit ovat Hollywoodista sekä Euroopasta. Samalla Selin on tuonut suomalaiseen elokuvaan tuotantomallin, jossa Selinin johtama elokuvayhtiö toimii samansuuntaisesti kuin suomalaisen elokuvan studiokauden keskeiset studiot. Samalla Selinin oma rooli elokuvatuottajana on muuttunut kuvauksissa paikalla olevasta, yksittäiseen kuvaan puuttuvasta tuottajasta taustalla vaikuttavaksi studiopomoksi.