Saatavien arvopaperistaminen on suhteellisen nuori ilmiö rahoitusmarkkinoilla. Sillä tarkoitetaan järjestelyä, jossa tulevaisuuteen kohdistuvia saatavia muunnetaan jälkimarkkinakelpoisiksi arvopapereiksi. Yksinkertaisesti kuvattuna arvopaperistaminen tapahtuu pankin tai yrityksen myydessä taseessaan olevia saatavia erillisyhtiölle, joka on perustettu transaktiota varten. Erillisyhtiö rahoittaa saatavien oston laskemalla liikkeeseen joukkovelkakirjalainan. Transaktion avulla voidaan taseen saatavaerien riskejä siirtää sijoittajien kannettavaksi ja realisoida tulevaisuuteen kohdistuvia saamisia.

Arvopaperistamisprosessi on monimutkainen ja siihen osallistuu monia eri toimijoita. Transaktion toteuttamiseen liittyy useita juridisia kysymyksiä. Asetus (EU) 2017/2402 tuli voimaan 1.1.2019 ja kokoaa yhteen yleiset säännöt arvopaperistamisille EU-alueella. Tutkielman tavoitteena on esitellä arvopaperistamisprosessiin osallistuvia tahoja ja käsitellä transaktion onnistumisen kannalta keskeistä sääntelyä Suomen ja uuden EU-lainsäädännön puitteissa. Tutkielma on rajattu perinteiseen saatavien arvopaperistamiseen erillisyhtiötä käyttämällä. Tutkielma keskittyy erityisesti erillisyhtiön käyttöön kohdistuvaan sääntelyyn, saatavakannan siirtoon liittyviin velvoite- ja vakuusoikeudellisiin ongelmiin, uuden EU-sääntelyn aiheuttamiin keskeisiin muutoksiin ja transaktion verokohteluun eri osapuolten näkökulmista.

Tutkielman tavoitteena on tarkastella saatavien arvopaperistamistransaktioon liittyvää voimassaolevaa sääntelyä. Tutkimusmetodina korostuu oikeusdogmatiikka, koska tutkielma keskittyy esittelemään transaktion kannalta keskeistä voimassaolevaa sääntelyä ja tulkitsemaan transaktion toteutumiskelpoisuutta ja uuden sääntelyn vaikutusta sen toteuttamiseen.