Euroopan unionin kartellisääntely on merkittävä osa koko EU:n kilpailupolitiikan toteuttamista. Kartellien sääntely on rakentunut sen lähtökohdan varaan, että yritysten välinen kielletty yhteistyö palautuu aina jossain muodossa ihmisten väliseen toimintaan. Markkinoiden digitalisaatio ja teknologian kehitys ovat kuitenkin tuoneet mukanaan algoritmien käytön yritysten hinnoittelumekanismeissa. Ilmiö asettaa vaikeasti ratkaistavia haasteita SEUT 101 artiklan sovellettavuudelle, sillä vaikka hinnoittelualgoritmit luovat uusia keinoja kasvattaa tehokkuutta markkinoilla, ne myös mahdollistavat yritysten välisen hintojen yhdenmukaistamisen ilman varsinaista sopimista tai kommunikaatiota. SEUT 101 artiklan on nykyisessä muodossaan vaikeaa puuttua tilanteeseen, sillä hiljainen kolluusio on lähtökohtaisesti sallittu EU:n kilpailuoikeudessa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan edellä mainitun tilanteen aiheuttamia jännitteitä ja arvioidaan, miten hinnoittelualgoritmien ilmiöön tulisi kartellisääntelyn näkökulmasta suhtautua. Tätä tutkitaan erityisesti EU:n kilpailu- ja kartellipolitiikan taustalla olevista tavoitteista ja päämääristä käsin. Uudenlaista hiljaista kolluusiota ja sen arviointia tarkastellaan kielletyn ja sallitun toiminnan rajanvedon sekä oikeudellisen arvioinnin näkökulmista. Mahdollista tulkintalinjan muutosta, interventiota ja kehitysnäkymiä arvioidaan sekä lainsäädännön että sen ulkopuolisten keinojen kautta.

Tutkielmassa havaitaan, että EU:n kartellisääntely on vaikean haasteen edessä: yhtäältä on turvattava innovatiivisten algoritmien hyödyt, mutta toisaalta estettävä niiden mahdollisuudet vahingoittaa yritysten välistä kilpailua ja kuluttajia. Tutkielmassa todetaan huolellisen intressipunninnan olevan tarpeen. Lainsäädäntöön puuttuvia ratkaisuja on harkittava tulevaisuutta varten, mutta joustavan sääntelyn takaamiseksi havaitaan, että ensisijainen keino olisi aluksi syventyä todellisten vaikutusten tutkimiseen esimerkiksi markkina- ja sektoritutkimusten kautta. Myös oikeudellisessa arvioinnissa tulisi painottaa markkinalähtöistä ajattelua ja vaikutusperusteista tulkintaa, mutta tämä vaatii aktiivisia toimia Euroopan unionin suunnalta.

Tutkielman pääasiallinen tutkimusote on lainopillinen, mutta sen sisällä on hyödynnetty oikeustaloustieteellistä tulokulmaa sekä lähestytty tutkimuskysymyksiä vertailevista ja kilpailupoliittisista näkökulmista. Lähdeaineisto rakentuu oikeuskirjallisuuden, viranomaisten tuottaman materiaalin ja tutkimusten, sekä oikeuskäytännön varaan. Erityisesti algoritmeihin liittyvässä kilpailuoikeudellisessa kirjallisuudessa tärkeä lähde on ollut Ariel Ezrachin ja Maurice E. Stucken tuottama materiaali.