Vanhuus, josta seurasi kykenemättömyys työhön, oli pitkään eurooppalaisen köyhyyden keskeisin syy. Maiden vaurastumisen ja eläkejärjestelmien kehittymisen myötä vanhuusikäisten elintaso parantui huomattavasti, mutta vanhuusköyhyys ei kokonaan poistunut. Valtaosa vanhuusköyhyyteen liittyvistä tutkimuksista on tehty määrittelemällä köyhyys objektiivisesti, vaikka myös koetut toimeentulovaikeudet ja niihin liittyvien taustatekijöiden vaikutukset ovat monesta syystä tärkeitä. Tässä tutkielmassa tutkittiinkin, miten korkea on subjektiivinen vanhuusköyhyysaste 21:ssä Euroopan maassa ja onko tietyillä yksilö- ja maatason tekijöillä tilastollisia yhteyksiä subjektiiviseen vanhuusköyhyyteen.

Tutkimusaineistona käytettiin European Social Surveyn vuoden 2014 dataa, jota täydennettiin Eurostatin ja OECD:n saman vuoden maakohtaisten tekijöiden tiedoilla. Ensimmäiseksi kartoitettiin, miten paljon subjektiivista vanhuusköyhyyttä esiintyy kussakin maassa, jonka jälkeen selvitettiin maittain yksilötason muuttujien vaikutuksia selitettävään muuttujaan. Lopuksi tutkittiin maatason muuttujien tilastollisia yhteyksiä kuvailevilla tarkasteluilla ja molempien tasojen vaikutuksia lineaarisella monitasoregressioanalyysillä.

Tulokset osoittavat Euroopan subjektiivisen vanhuusköyhyyden olevan yleistä samoissa maissa, joissa vanhuusköyhyyttä on havaittu runsaasti myös objektiivisilla mittareilla. Subjektiivinen mittaustapa tuotti Pohjoismaissa objektiivista mittaustapaa alhaisemmat ja Itä-Euroopan maissa korkeammat vanhuusköyhyysasteet. Kuten objektiivisella, myös subjektiivisella mittaustavalla havaittiin vanhuusköyhyyden olevan yhteydessä yksin asumiseen, alhaiseen koulutukseen ja heikoksi koettuun terveydentilaan. Vanhuusikäiset naiset kokevat köyhyyttä miehiä todennäköisemmin, mutta yhteys ei ole niin voimakas kuin objektiivisella mittaustavalla on aiemmin havaittu. Iän vaikutus on päinvastainen kuin aiemmissa objektiivisella mittaustavalla suoritetuissa tutkimuksissa: vanhimmissa ikäluokissa köyhyyden kokemukset vähenevät suhteessa nuorempiin. Alhainen bruttokansantuote, alhainen inhimillisen kehityksen indeksi ja kuuluminen itä- tai eteläeurooppalaiseen hyvinvointivaltioregiimiin lisää subjektiivisen vanhuusköyhyyden esiintyvyyttä maatasolla.