Suomalaisissa kotitalouksissa yksityistapaturmavakuutus on yksi yleisimmistä vakuutusmuodoista, sillä sen avulla torjutaan aktiivisesti tulevaisuuden epävarmuutta, joka aiheutuu hoitoa vaativista vapaa-ajan tapaturmista. Vaikka tapaturmat koskettavatkin monen suomalaisen arkipäiväistä elämää, he eivät ole välttämättä tietoisia vakuutussopimuksessa noudatettavasta lainsäädännöstä tai vakuutussopimuksen vakuutusehdoista. Vakuutusyhtiön tulkinta tapaturmasta ja sen aiheuttamista vahinkoseuraamuksista perustuu vakuutuslääketieteeseen, minkä takia tulkinta saatetaankin kokea toisinaan epäselvänä. Murto-osa kaikista tapaturma-asioista johtaakin sopimusriitatilanteisiin, joihin haetaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnasta.

Tutkielman tarkoituksena on selventää käsitystä lainsäädännön, vakuutussopimuksen ja vakuutuslääketieteen vaikutuksesta vakuutusyhtiön ja Vakuutuslautakunnan tulkintaan vapaa-ajan tapaturma-asioista. Tarkoituksena on siis selvittää, mitkä huomioon otettavat oikeustieteelliset ja lääketieteelliset asianhaarat vaikuttavat vakuutuskorvauspäätöksiin. Painoarvoa annetaan tapaturma-asioille, jotka liittyvät tulkintaan vakuutussopimusoikeudesta, vakuutustapahtumasta, syy-yhteydestä ja työkyvyttömyydestä. Tutkielmassa nostetaan esille myös vakuuslääkärien funktio vakuutuskorvausmenettelyssä, koska viime aikoina heidät on asetettu julkisuudessa kyseenalaiseen asemaan.

Tutkielman aihetta lähestytään pääsääntöisesti oikeusdogmaattisen menetelmän avulla. Tutkielmassa systematisoidaan ja tulkitaan vakuussopimuslakia. Painoarvoa annetaan myös vakuutussopimuslain esitöille ja asiantuntijoiden näkemyksille vakuutuslääketieteestä. Koska korkein oikeus ei ole liiemmin antanut ennakkopäätöksiä yksityistapaturmavakuutuksiin liittyvistä asioista, tutkielman oikeuskäytäntö perustuu Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin. Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksien avulla havainnollistetaan tulkintaa tapaturma-asiasta ja vakuutusyhtiön korvausvelvollisuudesta vakuutussopimuslain, vakuutussopimuksen ja vakuuslääketieteen näkökulmasta.

Tutkielman perusteella vakuutuslääketieteellä on merkittävä funktio vakuutusyhtiöiden korvausmenettelyissä. Etenkin sellaisissa tapaturma-asioissa, joissa tapaturman ja vahinkoseuraamuksien välisessä syy-yhteydessä on ollut epäselvyyttä. Sen sijaan tapaturma-asiat, jotka ovat liittyneet puhtaasti vakuutussopimusoikeuden ja vakuutussopimuksen tulkintaan, ovat olleet yksiselitteisemmin ratkaistavissa. Täten Vakuutuslautakunta on joutunutkin enimmäkseen antamaan ratkaisusuosituksia liittyen sellaisiin tapaturma-asioihin, joissa lääketieteellisellä arvioinnilla on ollut keskeisempi funktio kuin oikeudellisella arvioinnilla. Tutkielmassa tuli ilmi, että joissakin tapaturma-asioissa vakuutusyhtiö ja Vakuutuslautakunta ovat joutuneet antamaan ratkaisuja, jotka eivät ole perustuneet absoluuttiseen totuuteen, vaan asianhaaroihin, joilla on saattanut olla suurin vaikutus tapaturman jälkeisiin vahinkoseuraamuksiin. Pääsääntöisesti vakuutusyhtiöt ja viimekädessä Vakuutuslautakunta ovat kuitenkin tulkinneet oikeudenmukaisesti ja asianmukaisesti tapaturma-asioita perustaen päätöksensä lainsäädäntöön, vakuutussopimukseen ja tapaturma-asian kiistattomiin tosiasioihin.