Oppilaiden hyvinvoinnin heikentyminen motivoi tutkimaan kouluhyvinvointia tukevia keinoja ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä PERMA-teoriaan pohjautuvia kouluhyvinvoinnin tukemisen keinoja luokanopettajien keskuudessa käytetään, mistä ideat keinoihin löydetään ja minkä tekijöiden koetaan olevan yhteydessä keinojen käyttämisen resursseihin. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena Webropol-kyselomakkeen sekä syvähaastattelujen avulla. Kyselylomakkeen täytti 31 luokanopettajaa, joista kolme osallistui myös syvähaastatteluun. Aineistonkeruu toteutettiin vuoden 2023 keväällä ja syksyllä. Aineisto analysoitiin sekä teoriaohjaavalla että aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Lisäksi analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua keskeisten teemojen etsimiseen, jolloin aineisto oli helpompi jäsentää.

PERMA-teorian osatekijöistä keskityttiin tutkimaan myönteisiä tunteita, ihmissuhteita sekä merkityksellisyyttä. Tuloksissa myönteisten tunteiden tukemisen keinoina korostuivat myönteinen palaute ja luokanopettajien omien tunteiden mallintaminen. Ihmissuhteita tuettiin erityisesti välittämisellä, kiusaamiseen puuttumisella ja luomalla myönteinen ilmapiiri. Merkityksellisyyden tukemisen keinoissa nousi esille palkinnot ja oppilaan aito kohtaaminen. Tuloksista voidaan päätellä, että luokanopettajat hyödynsivät monipuolisia keinoja kouluhyvinvoinnin tukemiseen, luokan tarpeiden mukaisesti. Ideoita keinoihin löydettiin erityisesti kollegoilta, omasta arjesta ja kokemuksista sekä sosiaalisesta mediasta. Kollegoilta sekä omasta työhistoriasta sai käytännössä toimiviksi todettuja ideoita. Sosiaalinen media taas on yhä suositumpi alusta ideoiden jakamiseen. Keinojen käyttämisen resursseihin nähtiin olevan heikentävästi yhteydessä moniammatillisen yhteistyön haasteet sekä liian suuret oppilasmäärät, kun taas resursseja lisäävinä tekijöinä koettiin olevan myönteinen ilmapiiri sekä pedagoginen itsevarmuus. Tuloksista voidaan tulkita, että resurssien arviointiin ovat yhteydessä subjektiiviset kokemukset työyhteisöstä, opetuksen organisoinnista sekä luokanopettajien psyykkisistä voimavaroista.

Tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten havaintoja keinoista, jotka tukevat kouluhyvinvointia samalla kun ne esittelevät uusia mahdollisuuksia luokanopettajien käytettäväksi. Aiempia tutkimuksia ideoiden etsimisestä sekä keinojen käyttämiseen tarkoitetuista resursseista on hyvin niukasti, joten tutkielmalla on oma paikkansa kasvatustieteellisellä tutkimuskentällä.