Tutkimuksen aiheena on elinkeinovapauden toteutuminen normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Selvitän miten ja millä perusteilla elinkeinovapautta voidaan voimassa olevan lainsäädännön sekä koronapandemian konkreettisten esimerkkien perusteella rajoittaa tavallisen lainsäädännön ja poikkeusololainsäädännön nojalla. Tutkimukseni ensimmäisessä osassa (luvut 2–5) käyttämäni tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen. Tutkimukseni ensimmäisessä osassa tekemieni havaintojen perusteella selvitän elinkeinovapauden rajoittamisen kehityskohtia ja arvioin, miten elinkeinovapauden toteutuminen voidaan tulevaisuudessa turvata. Tässä tutkimukseni toisessa osassa (luku 6) käytän de lege ferenda -tutkimusmetodia. Tutkimuksessani Suomen kriisinkestävyyden kehittämistarpeet käyvät konkreettisesti ilmi elinkeinovapauden näkökulmasta. Elinkeinovapauden ydinalue on määritelmältään epäselvä, mikä asettaa elinkeinovapauden erityisesti normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa epävakaaseen asemaan. Elinkeinovapauden toteutumisen ja siihen tehtävien rajoitusten hallittavuuden kannalta olisi ensisijaisen tärkeää kyetä määrittelemään selkeästi elinkeinovapauden ydinalue, johon on mahdollista tehdä rajoituksia ainoastaan poikkeusoloissa.