Tämän pro gradu- tutkielman tarkoitus on tuottaa tietoa sosiaalityöntekijöiden käsityksistä traumasta ja niistä syistä, jotka ehkäisevät ja lisäävät traumatisoitumisen mahdollisuuksia. Tutkimuksessa pyrkimyksenä on saada käsitys siitä, millaisten tekijöiden nähdään olevan lapsuuden traumatisoitumisen suojaava tai uhkaava tekijä. Lisäksi tavoitteena on kuulla, miten sosiaalityöntekijät käsittävät traumainformoidun työotteen. Rakenteellinen sosiaalityö on muutostyötä, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa niistä tekijöistä, jotka ylläpitävät eriarvoisuutta. Se limittyy traumainformoidun työotteen kanssa siten, että molempien tarkoituksena on lisätä osallisuutta sekä ehkäistä eriarvoisuutta. Tutkielmassa aihetta tutkitaan aineistolähtöisen analyysin keinoin teemoittelemalla. Aineisto koostuu seitsemästä sosiaalityöntekijän kirjoitusvastauksesta, jotka kerättiin sähköpostin välityksellä tätä tutkielmaa varten. Tutkimuskysymykseni ovat: Minkälaiset tekijät sosiaalityöntekijöiden mielestä tuottavat lapselle turvallisuuden ja hyvinvoinnin kokemuksia ja suojaavat heitä haitallisilta kokemuksilta, minkälaiset lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset yhteiskunnassamme koetaan sellaisiksi, jotka uhkaavat aiheuttaa lapselle pahoinvointia ja traumaattisia kokemuksia ja miten sosiaalityöntekijät ymmärtävät traumainformoidun työotteen? Tutkielman tulos on, että sosiaalityöntekijät näkevät lapsen traumatisoitumiseen liittyvän suurimpana tekijänä perheen ja sen kyvyt ja voimavarat. Perheen nähdään olevan sekä lasta suojaava että uhkaava tekijä traumatisoitumisessa. Lisäksi yhteiskunnan tukitoimilla nähdään olevan merkittävä rooli lasta traumatisoitumisessa suojaamiselta. Yhteiskunnan instanssien kuten neuvoloiden, päiväkotien ja koulujen merkitys tunnistettiin vastauksissa. Tutkimuksesta nousi esiin sosiaalityö ja sen keinot olla perheen tukena lapsen traumatisoitumista estäen. Sosiaalityön merkitys näyttäytyy tutkimuksen perusteella kaksijakoiselta. Sosiaalityön tärkeys tunnustettiin, mutta sen keinot tehdä tarpeeksi merkittävää työtä nähtiin heikentyneen. Resurssipula, kiire ja asiakkaiden monimutkaiset ongelmat ovat tutkimuksen perusteella syitä siihen, että sosiaalityön keinot ovat joskus riittämättömät. Tutkimuksen perusteella sosiaalityöntekijöillä on tarve ymmärtää traumaa ja sen syitä sekä ottaa käyttöön traumainformoitu työote. Tutkimuksen perusteella sosiaalityöntekijät kohtaavat työssään traumatisoituneita henkilöitä ja sosiaalityöntekijät toivovat oppivansa kohtaamaan heidät traumatietoisesti. Tutkielman perusteella sosiaalityöntekijät näkevät trauman ja sen huomioimisen työssään tärkeänä asiana. Traumainformoitu työote ja sen käyttö on sosiaalityöntekijöiden mukaan tärkeää, mutta sosiaalityön arjessa haastavaa. Kiire, asiakkaiden vaikeat tilanteet ja sosiaalityöntekijäpula vaikuttavat tutkimuksen perusteella aiheuttavan jopa eettistä stressiä sosiaalityöntekijöille. Nämä tekijät yhdessä vaikuttavat siihen, miten traumainformoitu työote on mahdollista ottaa käyttöön sosiaalityössä.