Pro gradu -tutkielman tutkimusongelmana tarkastellaan GRI 207: Tax 2019 -standardin käyttöönottoa ja verovastuullisuusraportoinnille asetettujen tavoitteiden toteutumista raportoinnissa. Empiirisen tarkastelun kohdejoukkoina ovat Helsingin pörssissä listatut suuret (large cap) ja keskisuuret (middle cap) yhtiöt. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan verovastuullisuutta käsitteenä ja ilmiönä lähestyen sitä yritysvastuun kontekstin kautta ja verovastuullisuusraportoinnille asetettuja tavoitteita selvittäen. Normatiivisesti tässä tarkastelussa on myös ei-oikeudellisia ulottuvuuksia. Myös yritysvastuun oikeudellista ulottuvuutta tarkastellaan. Viitekehyksessä selvitetään normipohja de lege lata ja tarkastellaan yritysvastuun oikeudellistumiskehitystä. Tähän tarkasteluun, joka mahdollistaa lainsäädännön de lege ferenda pohdinnan, sisällytetään pehmeän ja kovan sääntelyn yleinen tarkastelu sekä itsesääntelyn ja hyvän hallintotavan, asianmukaisen huolellisuuden vaatimuksen ja vaatimustenmukaisuuden tarkastelu. Yritysvastuuraportoinnin viitekehyksessä selvitetään sen normipohja de lege lata ja de lege ferenda, määritellään viherpesun eli totuuden kaunistelun käsite ja tarkastellaan verovastuullisuusraportointia ja erityisesti GRI 207: Tax 2019 -verovastuullisuusraportointistandardia.

Teoreettisen viitekehyksen ja empiirisen tarkastelun yhdistelmä toimii tutkielmassa taustana tutkimusongelman tarkastelulle ja tutkimuskysymyksiin vastaamiselle. Tutkimusongelmaa lähestytään neljän tutkimuskysymyksen avulla: 1) Miten normit (oikeudelliset tai ei-oikeudelliset) sääntelevät verovastuullisuusraportointia? 2) Missä laajuudessa suuret suomalaiset pörssiyhtiöt ovat ottaneet käyttöön GRI 207 -standardin? 3) Onko GRI 207 -standardin käyttöönotosta hyötyä verovastuullisuuden edistämiseksi asetettujen tavoitteiden näkökulmasta vai onko raportoinnissa kyse viherpesun kaltaisesta totuuden kaunistelusta? 4) Pitäisikö verovastuullisuusraportointia koskevaa lainsäädäntöä de lege ferenda muuttaa? Kolmas kysymys on tutkimuksen päätutkimuskysymys. Lisäksi tutkielman tutkimushypoteesina on se, että GRI 207 -standardi verovastuullisuusraportoinnin työkaluna edistää yritysverotuksen läpinäkyvyyttä.

Tutkielma vastaa tutkimuskysymyksiin seuraavasti: 1) Oikeudelliset normit eivät sääntele verovastuullisuusraportointia. Tähän oikeustilaan ei tule muutosta uuden EU-direktiivin (CSRD) eikä sitovien eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien (ESRS) myötä. Regulaattori käyttää toistaiseksi ensisijaisesti vastuullisen sijoittamisen ja rahoituksen konteksteja verotuksen läpinäkyvyyden edistämiseen. GRI 207 -standardin merkitys on verovastuullisuusraportoinnissa jatkossa nykyistäkin suurempi. 2) Suurten listayhtiöiden kohdalla GRI 207 -standardin käyttöönottoastetta voi pitää kohtalaisena (mutta ei hyvänä). Standardin käyttö vaikuttaisi olevan kasvussa. Keskisuurten listayhtiöiden kohdalla standardin käyttöönottoaste on vähäinen. Suuret listayhtiöt julkistavat veropolitiikkansa tai verostrategiansa aktiivisesti, kun taas keskisuuret listayhtiöt eivät näin tee. Kehitys kohti verovastuullisuusraportoinnin valtavirtaistumista on todennäköisesti käynnissä. Viittauksia muihin verovastuullisuutta koskeviin kansainvälisiin ohjeistuksiin ja suosituksiin ei kohdejoukon yhtiöiden raportoinnissa ole juurikaan havaittavissa. 3) Standardin sisäisten normien noudattaminen ei ole kurinalaista, vaan siinä on havaittavissa tehottomuutta. Verovastuullisuusvaatimuksia tarkasteltaessa havaitaan, että ne kytkeytyvät yritysvastuuseen ja kestävän kehityksen edistämiseen sekä sijoittajien kohdeyhtiöille asettamiin odotuksiin ja yhtiöiden rahoituksen turvaamiseen. Verovastuullisuusraportoinnille asetetut tavoitteet on varsin hyvin kyetty kiteyttämään ja laatimaan normatiivisen standardin muotoon GRI 207 -standardissa. Standardin mukainen verovastuullisuusraportointi on relevanttia silloin, kun raportointi toteutetaan standardin raportointivaatimusten mukaisesti. Tämä ei vielä toteudu yksittäisten yhtiöiden raportointia lukuun ottamatta hyvin. Kuitenkaan suoranaista viherpesun kaltaista totuuden kaunistelua ei ole havaittavissa. 4) Verovastuullisuusraportointi tulee jatkossakin perustumaan pehmeään sääntelyyn ja etenkin yritysten sidosryhmien asettamiin odotuksiin. Olennaisuusarvioinnin rooli ja itsesääntelyn ja hyvän hallintotavan noudattaminen korostuvat. Sitovampi verovastuullisuusraportointia koskeva sääntely todennäköisesti parantaisi niin raportoinnin kattavuutta kuin laatua ja siten palvelisi nykyistä paremmin yritysten laajojen sidosryhmien tietotarpeita. Tarve ulkoisen varmennuksen lisäämiseksi ja yrityksen omien toimien vahvistamiseksi sen osoittamiseksi, että raportoidut tiedot noudattavat huolellisuusvelvoitetta ja ovat vaatimustenmukaisia, on ilmeinen. Näin päästäisiin lähemmäs tilannetta, jossa toteutunut raportointi vastaisi tutkimushypoteesia ja kokonaisuudessaan raportoinnille asetettuja tavoitteita.