Suomen geopoliittinen asema on ollut ainutlaatuinen sen itsenäistymisestä saakka. Suomi on ollut ”idän ja lännen välissä”, eräänlaisena poliittisena kiistakapulana. Miten Suomen ulkopoliittinen strategia on määrittynyt vuosikymmenien saatossa? Merkittävin tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on suhde itänaapuri Venäjään. Venäjän harjoittama, kansainvälisistä säännöistä ja sopimuksista piittaamaton suurvaltapolitiikka on uhka myös Suomen suvereniteetille. Venäjän vuonna 2014 aloittama sota Ukrainan kanssa on pakottanut Suomen määrittelemään sen ulko- ja turvallisuuspoliittista strategiaa uudelleen Suomi jätti toukokuussa 2022 hakemuksen jäsenyydestä Pohjois-Atlantin puolustusliittoon eli Natoon. Tämä oli konkreettinen osoitus siitä, että turvallisuusympäristö Suomen ympärillä on muuttunut, ja Suomi tarvitsee lisätakuita varmistaakseen, ettei Venäjä hyökkää Suomeen. Venäjän aggressiivinen suurvaltapolitiikka ja Suomen Nato-hakemus ovat merkinneet Suomen ja Venäjän välisten suhteiden murenemista. Tämä pro gradu -tutkimus selvittää kysymystä siitä, kuinka paljon V enäjän aggressiivinen ulkopolitiikka on määrittänyt Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen strategian muutosta koskevaa retoriikkaa vuosien 2014–2022 välillä. Aika on rajattu näiden vuosien välille, sillä Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ensimmäisen kerran keväällä 2014 vallatessaan Krimin niemimaan, ja toisen kerran täysimittaisen hyökkäyksen muodossa helmikuussa 2022. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Kenneth Waltzin strukturaalisen realismin teoria, jonka mukaan etenkin pienet valtiot ovat ulkopoliittista linjaa määritellessään suurempien valtioiden toiminnan ja motiivien armoilla. Waltzin mukaan pienissä valtioissa (kuten Suomessa) maiden sisäpolitiikalla ei ole merkitystä maan ulkopoliittisen linjan määrittelyssä. Tutkimuksessa käytetään apuna Suomen ulkopoliittisen linjan historiaa ja siitä pyritään löytämään jatkuvuutta nykypäivään. Lisäksi tutkimus avaa ulkopoliittisen strategian käsitettä sekä valottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan välistä yhteyttä. Tutkimus käyttää apuna myös ulkopolitiikan muutosteoriaa. Tutkimus analysoi kriittisen diskurssianalyysin periaatteiden avulla valtioneuvoston ja ulkoministeriön ulko- ja turvallisuuspoliittisia selontekoja vuosilta 2014–2022, sekä presidentin uudenvuodenpuheita ja eduskunnassa annettuja Suomen turvallisuustilannetta koskevia puheenvuoroja. Näistä selonteoista, puheista ja muusta lähdeaineistosta pyritään löytämään Venäjään liittyvää tekstiä ja kartoittamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen strategian muutosta sen kautta. Kausaalisuhdetta Venäjän toiminnan ja Suomen virallisen ulkopoliittisen linjan muutosten välillä on vaikea hahmottaa, joten tutkimus hahmottaa todennäköisiä vaikutuksia Venäjän toiminnan ja suomalaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen tilannearvioinnin välillä. Tutkimuksen lopussa pohditaan myös Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen strategian tulevaisuutta. Muuttuva maailmantilanne sekä muuttuva turvallisuusympäristö tarkoittavat, että Suomen on syytä muuttaa strategiaansa tasaisin väliajoin vastatakseen uusiin haasteisiin. Pystyykö Suomi tekemään yhteistyötä Venäjän kanssa turvallisuusuhan varjossa?