Tämän systemaattisen katsauksen tavoitteena on kartoittaa sodalle tai muulle aseelliselle konfliktille altistuneiden lasten ja nuorten itsetuhoisuutta sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Sodat ja muut aseelliset konfliktit koskettavat miljoonia lapsia ja nuoria maailmassa. Sota-alueilla elävät lapset altistuvat sodan monille kauheuksille, ja sodan vuoksi kotinsa jättämään joutuneet lapset kohtaavat myös sopeutumisen haasteita uudessa elinympäristössään. Keskeneräisen kehityksensä vuoksi lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvaisia ja alttiita mielenterveysongelmille. Nuorten itsetuhoisuus onkin merkittävä maailmanlaajuinen ongelma. Katsausta varten etsittiin aineistoa Web of Science -, PubMed-, PsychINFO- ja Embase-tietokannoista. Seulottavia julkaisuja löytyi yhteensä 2983 kappaletta, joista 32 julkaisua valikoi-tui lopulta katsaukseen. Seulontaprosessi suoritettiin systemaattisesti PRISMA-menettelyä noudattaen. Valikoituneiden julkaisujen laatu arvioitiin niin ikään systemaattisesti QuADS-työkalua hyödyntäen. Katsaukseen valikoitui 32 julkaisua yhteensä 20 eri maasta ympäri maailmaa. Julkaisuissa kartoitettuja itsetuhoisuuden muotoja olivat itsensä vahingoittaminen ilman itsemurhatarkoitusta, itsemurha-ajatusten ja -suunnitelmien esiintyminen, itsemurhayritykset ja toteutuneet itsemurhat. Näiden lisäksi joissain tutkimuksissa oli arvioitu itsemurha-alttiutta ja -riskiä. Itsensä vahingoittamista ilman itsemurhatarkoitusta oli tutkittu vähiten, ja vain yhdessä tutkimuksessa oli hyödynnetty validoitua mittaria. Sodalle altistuneilla lapsilla ja nuorilla esiintyi kaikkia edellä mainittuja itsetuhoisuuden muotoja, joiden esiintyvyys vaihteli tutkimusten välillä. Erityisillä väestö-ryhmillä, kuten entisillä lapsisotilailla ja aiemmin kaapattuna olleilla lapsilla, esiintyi verrokkeja enemmän itsetuhoisuutta. Ahdistuneisuus, päihteiden väärinkäyttö, unihäiriöt ja pitkittynyt suru-häiriö olivat yhteydessä itsetuhoisuuteen. Itsemurhayritysten riskiä lisäsi altistuminen väkivallalle tai läheisen ihmisen itsemurhalle tai sen yritykselle. Lähdeaineiston pohjalta voidaan todeta, että sodan aikana lasten ja nuorten itsemurhien määrä jonkin verran alenee. Poikkeuksena tästä olivat aseelliset itsemurhat, joiden määrässä oli sodan aikana havaittu kasvua. Sodalle tai muulle aseelliselle konfliktille altistuneilla lapsilla ja nuorilla esiintyi itsetuhoisuutta monissa muodoissa, mutta esiintyvyyksistä ei voitu tehdä tarkempia johtopäätöksiä. Tutkimuspopulaation heterogeenisyys ja itsetuhoisuuden määritelmien ja mittaus-menetelmien vaihtelu hankaloittivat merkittävästi tutkimustulosten keskinäistä vertailua. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan validoituja menetelmiä hyödyntäen, jotta sodan vuoksi haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin voidaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kohdistaa oikean-laisia tukitoimia.