Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia kokemuksia erityisopettajilla on koira-avusteisen opetuksen käytöstä autismikirjon oppilaille ja miten he toteuttavat koira-avusteista opetusta omassa työssään. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka haastatteluaineisto kerättiin etäyhteydellä kesä-joulukuun aikana vuonna 2020. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina, joihin osallistui seitsemän (7) erityisopettajaa. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda lisää tietoisuutta koira-avusteisesta opetuksesta nimenomaan autismikirjon oppilaiden opetuksessa. Tutkimuksen tulokset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulokset esittelen tutkimuskysymyksieni mukaisessa järjestyksessä.

Erityisopettajien kokemusten mukaan koira-avusteinen opetus rauhoitti ja lisäsi autismikirjon opiskelumotivaatiota. Kasvatuskoiran läsnäolo vahvisti myös oppilaiden itsetuntoa, sillä koira ei koskaan tuominnut, vaan hyväksyi oppilaat omina persooninaan. Kasvatuskoiran mukana olo lisäsi autismikirjon oppilaiden vuorovaikutusta ja osallistumista sosiaalisiin tilanteisiin. Koira toi yhteisen puheenaiheen oppilaiden keskusteluihin ja toimi ikään kuin jäänmurtajana vuorovaikutustilanteissa. Lisäksi koiran avulla pystyttiin siedättämään autismikirjon oppilaiden aistiyliherkkyyksiä sekä tukemaan heidän toiminnanohjaustaan.

Koira-avusteista opetusta luonnehdittiin suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi työtavaksi, joka oli luonteeltaan toiminnallista. Koira oli yksi erityisopettajien pedagogisista työvälineistä, ja he toteuttivat koira-avusteista opetusta suunnitellusti oppilaiden tuen tarpeet huomioiden. Vaikka koira-avusteinen opetus oli erityisopettajien kertoman mukaan intensiivistä ja raskastakin, he kokivat siitä huolimatta saaneensa koirasta mielekästä sisältöä ja uutta intoa työhönsä. Erityisopettajat toivat esille koira-avusteisen opetuksen haasteina muun muassa luokkatilojen soveltumattomuuden sekä työyhteisön negatiivisen suhtautumisen koira-avusteisen opetukseen etenkin sen aloitusvaiheessa.