Osteochondritis dissecans (OCD) on jo 1800-luvun loppupuolelta lähtien tunnettu sairaus, jossa rustonalaisesta luusta irtoaa kappale. Toistaiseksi sairauden täsmällinen aiheuttaja on epäselvä, mutta todennäköisimpänä etiologiana pidetään toistuvia mikrotraumoja. Tyypillisimmin OCD todetaan polvinivelessä, toisinaan bilateraalisena. Oireena on epämääräistä, vaikeasti paikannettavaa kipua sekä nivelen turvotusta. Joskus sairaus on oireeton ja todetaan sattumalöydöksenä. Usein potilaat ovat aktiivisesti niveliä kuormittavaa urheilua harrastavia nuoria (11–15-vuotiaita) miehiä. OCD-kappale voi olla stabiili tai irrota osittain tai kokonaan alustastaan. Etenkin hoitamattomana OCD voi johtaa ennenaikaisen nivelrikon kehittymiseen, sillä sairauden vuoksi nivelruston eheys saattaa kärsiä. Taudin ennuste riippuu pitkälti OCD-kappaleen stabiliteetista sekä siitä, onko kyseessä juveniili- vai aikuismuoto. Kasvulevyjen ollessa yhä avoimia on kyseessä juveniilimuoto, aikuismuodossa kasvulevyt ovat puolestaan jo sulkeutuneet. Konservatiivinen hoito soveltuu parhaiten silloin, kun kyseessä on taudin juveniili muoto ja kappale on stabiili. Taudin aikuismuodossa ja epästabiilin kappaleen kyseessä ollessa joudutaan usein valitsemaan operatiivinen hoitolinja. Operatiivisia tekniikoita on useita. Näistä ensisijainen on kappaleen kiinnitys. Mikäli tämä ei ole mahdollista, voidaan nivelpinta yrittää rekonstruoida muilla tekniikoilla. Eri operatiivisten tekniikoiden keskinäisestä paremmuudesta ei ole selvyyttä. Vaikka sairaus on tunnettu jo yli sadan vuoden ajan ja aiheesta on julkaistu lukuisia tutkimusartikkeleja, on pitävää tutkimusnäyttöä taudin eri aspekteihin liittyen edelleen niukalti. Lisää laadukasta tutkimusta kaivataankin useasta OCD:n eri aihealueesta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on koota yhteen nykytietoa polven OCD:sta ja erityisesti sen etiologiasta. Lisäksi katsaus käsittelee taudin yleispiirteitä sekä konservatiivista ja operatiivista hoitoa.