Tämän tutkielman aiheena on unen ja lihavuuden välinen yhteys lapsuudessa. Päätavoitteena on selvittää unen eri komponenttien ja lihavuuden välisiä yhteyksiä lapsuudessa, arvioiden etenkin yhteyksien taustalla vaikuttavia mekanismeja. Aihetta pohjustaen on alkuun tarkoituksena selventää normaalit fysiologiset lähtökohdat lasten energia-aineenvaihdunnalle ja unelle, ja tutkielman lopuksi perehtyä lasten lihavuuden ehkäisyn ja hoidon menetelmiin. Lapsuuden lihavuuden lisääntyminen on jo vuosikymmenten ajan ollut kasvava globaali terveyshuoli, ja samanaikaisesti lasten unen määrä on jatkuvasti vähentynyt. Tämän vuoksi tutkimuksen toisena tavoitteena on arvioida tulosten pohjalta unen merkitystä lasten lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa.

Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsaus, jonka aineistona on käytetty PubMed -tietokannasta haettuja materiaaleja, sisältäen alkuperäisartikkeleita, katsausartikkeleita ja oppikirjoja, sekä lisäksi Duodecimin oppikirjoja ja Käypä Hoito -suosituksia. Aineistoon on sisällytetty kaikkia kansainvälisiä artikkeleita ilman maantieteellisiä rajauksia. Ainoastaan ihmisillä tehdyt tutkimukset on hyväksytty tähän tutkimukseen.

Lyhyt unen kesto lisää lihavuuden riskiä lapsuudessa, ja myös riittämättömän unen yhteys aikuisiän sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, sepelvaltimotautiin ja hypertensioon, on todettu. Unen lyhyen keston lisäksi myös huonommalla unen laadulla ja myöhäisemmällä unirytmillä on todettu olevan yhteyksiä lihavuuden ilmenemiseen. Mekanismit näiden yhteyksien taustalla ovat suurelta osin vielä epäselviä, mutta runsaasti tutkimuksia on kuitenkin kohdennettu muun muassa fyysisen aktiivisuuden, ruutuajan, syömiskäyttäytymisen ja hormonaalisten tekijöiden merkityksen arviointiin. Lihavuudella itsellään on myös unta huonontava vaikutus muun muassa unenaikaisten hengityshäiriöiden ja unen laatua heikentävien vaikutusten kautta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa ravitsemuksen ja fyysisen aktiivisuuden ohella myös uni on merkittävä osatekijä, johon tulisi keskittyä aiempaa enemmän.