Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin päiväkodin johtajien polkuja varhaiskasvatuksen alalle ja päiväkodin johtotehtäviin. Tutkimusaineisto muodostui seitsemän päiväkodin johtajan työssä toimivan henkilön puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatteluin selvitettiin, miten ja miksi johtajat ovat varhaiskasvatukseen ja varhaiskasvatuksen johtamistehtäviinsä hakeutuneet tai ajautuneet ja mitä koulutus ja sen kautta tullut osaaminen merkitsee heidän työssään. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia mahdollisuuksia johtajat näkevät johtajuuden polullaan jatkossa. Lisäksi tutkittiin, millaista koulutusta johtajat ovat saaneet johtamiseensa peruskoulutuksensa lisäksi, millaista lisäkoulutusta johtajat kaipaisivat ja mitä johtajat itse ajattelevat tehtävän kelpoisuusvaatimusten noususta. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusotetta ja aineistolähtöistä analyysimenetelmää. Valittua aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin, teemoittelun ja tyypittelyn keinoin. Tutkimuksen perusteella ilmeistä on, että olosuhteilla ja sattumalla on aina osansa ihmiselämässä tapahtuvilla muutoksilla. Haastatteluaineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta, että päiväkodin johtajuus on ammattimaistunut omaksi, selväksi professiokseen muiden koulutusalan johtajatehtävien joukkoon. Päiväkodin johtajuutta ei hoideta enää muiden työtehtävien ohessa. Johtajuus kiinnostaa ja johtajaksi hakeudutaan. Kaikkien johtajien reitit eivät ole päämäärätietoisia johtajuusreittejä, mutta substanssiosaamisen kannalta on tärkeä merkitys myös sillä, että ennen johtajan työtä on työskennelty myös varhaiskasvatuksen opettajana. Päiväkodin varajohtajuus näyttäytyi selkeänä ohjaustekijänä johtajan työhön. Haastateltujen puheessa korostui koulutuksen merkitys työssä onnistumiseen ja tehtävän tuleva kelpoisuusvaatimus, maisterintutkinto, nähtiin tarpeellisena. Alan kiihtyneestä muutostahdista huolimatta kaikki haastatellut näkivät itsensä jatkossakin päiväkodin johtajan tehtävissä. Muina jatkovaihtoehtoina mainittiin varhaiskasvatuksen kehittämistehtävät, asiantuntijatyö, ylempi johtamistyö, työt toisella alalla ja jatkokoulutus. Johtopäätöksinä uusien johtajien urapolku tulee tehdä selkeäksi, kannustavaksi, apulaisjohtajuuden kautta johtajuuteen valmentavaksi sekä johtamistyöhön harjaannuttavaksi. Johtajuuden täydennyskoulutukseen tulee panostaa ja kohti erillistä, päiväkodin johtajan tehtävään pätevöittävää lisäkoulutusta pyrkiä. Pitovoimaa päiväkodin johtajan tehtävässä ja varhaiskasvatuksen alalla pysymisessä saadaan huolehtimalla varhaiskasvatusalan riittävästä resurssoinnista ja korjaamalla päiväkodin johtajien palkkausta haastavan johtamistehtävän vaatimalle tasolle.