Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on eläinten muistelu ja eläinten toimijuus metsästysaiheisessa postikyselyaineistossa. Aineistoni on vuonna 1966 kerätty Turun yliopiston kansatieteen oppiaineen postikysely, jonka avulla on kerätty tietoa 1900-luvun alussa katoamassa olevista metsästysmenetelmistä eri puolelta suomea. Näistä kyselyvastauksista olen rajannut 53 vastausta. Valituissa vastauksissa ei vastata ainoastaan kyselyn kysymyksiin vaan lähdetään niin sanotusti sivupoluille ja muistellaan ja kerrotaan eläimistä erilaisia asioita. Tarkemmin tarkasteltaviksi eläinlajeiksi olen valinnut ketun, jäniksen, suden ja karhun. Tutkielman aineisto on muistitietoa, jonka seasta löytyy yksilöllisiä muistoja ja kollektiivisempaa muistiainesta. Tarkastelen kyselyyn vastaajien kirjoituksia lähiluvun kautta. Muodostin tutkimuskysymykset useiden lukukertojen aikana. Tutkielman aiheeksi muodostuivat eläinmuistot, eläinten toimijuus ja kuvaukset eläimistä. Toimijuuden tarkastelussa hyödynnän toimijaverkkoteoriaa. Vertailen eri eläinlajeista kirjoitettuja asioita keskenään. Samalla käyn läpi näiden eläinten pyydystysmenetelmiä ja syitä eläinten pyydystykselle. Eri eläimiin suhtauduttiin eri tavalla. Toisiin suhtauduttiin lempeämmin, kuten kettuun ja jänikseen, ja toisiin negatiivisemmin, kuten susiin. Joitain eläimiä ei pyydystysmenetelmistä riippuen kohdata juuri elävänä, mutta niiden käytöstä tulkittiin niiden jättämien jälkien mukaan. Pyydystysmenetelmien kautta eläinten toimijuus tulee näkyviin. Aktiivisista metsästysmenetelmistä oli enemmän eläviä muistoja eläinyksilöistä. Eläimiä muisteltiin myös metsästystilanteiden ulkopuolelta. Paikkakunnan viimeiset suurpedot olivat yleinen muistelun kohde. Epäonnistuneet pyynnit, kuten ansoista pakenevat ketut, toivat esiin eläinten toimijuutta. Epäonnistumisia muisteltiin ahkerasti. Muistoja eläimistä kerrottiin eteenpäin, vanhimmat jaettavat muistot olivat 1800-luvulta. Tämä tutkielma tuo esiin ihmisten eläinkuvaa ja sitä, miten eläimiä muistellaan ja miten ne tulevat näkyviin toimijoina ihmisten muistoissa. Se tarkastelee vanhaa arkistoaineistoa uudella tavalla ja tuo siitä esiin aikaisemmin piiloon jääneitä teemoja.