Opinnäytteen aiheena on lasten akuutit neurologiset oireet: näiden esiintyvyys, diagnosointi ja ennuste Tyksin lastenklinikassa vuosina 2014–2016. Tarkoituksena on tehdä niihin katsaus samalla tarkastellen kuvantamis- ja selkäydinnestetutkimusten käyttöä suhteessa löydöksiin.

Kyseessä on retrospektiivinen kohorttitukimus, jonka aineisto on kerätty tietyillä diagnoosikoodeilla potilastietojärjestelmästä ja käyty manuaalisesti läpi. Aineisto koostuu alle 16-vuotiaista potilaista, jotka ovat seuranta-aikana hakeutuneet sairaalaan enintään 2 viikkoa tai etenevinä enintään 4 viikkoa kestäneiden uusien akuuttien neurologisten oireiden vuoksi.

Tutkimuskriteerit täyttivät yhteensä 558 tapausta. Mediaani-ikä oli 3,96 vuotta. Eniten lasten ja nuorten klinikkaan hakeutui potilaita epileptisen oireen, toiseksi eniten kuumekouristuksen ja kolmanneksi eniten päänsäryn vuoksi. Yleisimmät diagnoosit tai syyt oireille olivat yleisyysjärjestyksessä epileptinen kohtaus tai kuumekohtaus, epilepsia, migreeni ja infektio tai inflammaatio. Pään kuvantamistutkimuksia tehtiin 258. Näistä joka kymmenennessä oli oiretta selittävä löydös. EEG-tutkimuksia tehtiin 324, joista joka kolmannessa oli selittävä löydös. Selkäydinnestetutkimus tehtiin 132 potilaalle, joista 42 prosentilla oli diagnostinen löydös. Joka kolmas potilastapaus oli kliinisesti diagnosoitavissa. Päivystykseen tulleista potilaista puolet kotiutui, puolet tarvitsi osastohoitoa.

Tutkimuksen tulokset auttavat ohjaamaan akuuttilääketieteen resursseja lastenneurologisissa sairauksissa ja voivat toimia pohjana kliinistä opetusta uudistettaessa. Selkäydinneste- ja EEG-tutkimusten diagnostinen herkkyys oli hyvä, kun taas pään MRI-tutkimusten huonompi. Tästä voidaan päätellä, että pään kuvantaminen voitaisiin useassa tapauksessa siirtää tehtäväksi nykyistä käytäntöä myöhemmin. Tuloksia voidaan myös mahdollisesti käyttää apuna suunniteltaessa lasten äkillisten neurologisten oireiden akuuttivaiheen tutkimuksia ohjaavia kaavioita.