Reisiluun kaulan murtuma tarkoittaa murtumaa reisiluun pään ja intertrokanteerisen linjan välisellä alueella. Reisiluun kaulan murtumat jaetaan intrakapsulaarisiin ja ekstrakapsulaarisiin murtumiin näiden sijainnin mukaan lonkkanivelen nivelkapselin suhteen. Murtumat jaetaan dislokoituneisiin ja dislokoitumattomiin murtumiin. Käytännössä kaikki lonkkamurtumat hoidetaan nykyään operatiivisesti, joko osteosynteesillä tai asettamalla tekonivel. Reisiluun kaulan murtumien operatiivinen hoito johtaa parempaan luutumiseen ja harvemmin avaskulaariseen nekroosiin kuin konservatiivinen hoito. Nuorilla potilailla (alle 65-vuotiaat) yleisin hoitokäytäntö on murtuman reduktio ja stabiili fiksaatio. Reisiluun pää pyritään säästämään.

Osteosynteesillä hoidetuilla potilailla on suurempi riski joutua uusintaleikkaukseen kuin tekonivelleikatuilla. Kirjallisuuden mukaan riskitekijöitä joutua uusintaleikkaukseen osteosynteesin jälkeen ovat primaarivaiheen dislokoitunut murtuma, epäonnistunut reduktio ja reisiluun pään takakallistus (posterior tilt).

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää kolmen ruuvin osteosynteesillä hoidettujen lonkkamurtumapotilaiden riskitekijöitä joutua uusintaleikkaukseen ja myöhempään tekonivelleikkaukseen. Tutkimusaineistoon sisällytettiin 1.1.2012-31.12.2017 välisenä aikana Turun Yliopistollisessa keskussairaalassa kolmella kanyloidulla ruuvilla hoidetut lonkkamurtumapotilaat. Potilastiedoista tilastoitiin sukupuoli, ikä leikkaushetkellä, murtuman puoli, vammaenergia, leikkausviive sekä uusintaleikkaukset. Seuranta-aikaa jatkettiin joko potilaan kuolemaan, proteesileikkaukseen tai 1.1.2020 saakka. Potilaiden pre-operatiivista röntgenkuvista määritettiin dislokaatioaste ja mitattiin takakallistus. Post-operatiivisista röntgenkuvista määritettiin dislokaatio, mitattiin reisiluun varren ja ruuvien välinen kulma sekä mitattiin takakallistus. Näistä muuttujista tehtiin tilastolliset analyysit. Uusintaleikkaukseen joutui 25% potilaista. Potilailla, joilla oli dislokoitunut murtuma tai pre-operatiivisessa röntgenkuvassa takakallistus ≥20° tai <0°, oli suurempi riski myöhempään tekonivelleikkaukseen.