Tässä tutkimuksessa selvitetään, minkälaista kasvillisuutta Turun alueen keskiaikaisilla kylätonteilla nykyään esiintyy ja poikkeaako eri ikäisten ja eri aikoina autioituneiden kylätonttien kasvillisuus toisistaan. Mikäli jotkin kasvilajit esiintyvät vanhoilla rautakaudelta periytyvillä asuinpaikoilla selvästi useammin kuin vasta keskiajalla perustetuissa kylissä, ne voisivat indikoida asutuksen vanhaa ikää. Samalla tarkastellaan, painottuuko tiettyjen kasvilajien levinneisyys Turussa keskiaikaisen kyläasutuksen läheisyyteen.

Kasvillisuuden osalta aineisto koostuu Turun paikallisista luontoselvityksistä, Suomen lajitietokeskuksen kokoamista havainnoista ja Turun kasvit -hankkeen havaintopisteistä. Kyläaineisto pohjautuu pääasiassa Turun museokeskuksen inventointeihin vuosilta 2014 ja 2015. Ennen tutkimusta kyläkohtaista kasvillisuusaineistoa täydennettiin kenttätöillä. Analyysiin valittiin 11 autioitunutta kylätonttia: Haavisto, Harittu, Iisala, Ispoinen, Kairinen, Kakkarainen, Kalliola, Koskennurmi, Mälikkälä, Porala ja Syvälahti. Lisäksi valittiin 5 edelleen rakennettuna olevaa kylää: Friskala, Halinen, Nummi, Prinkkala ja Toijainen. Kohteiden asutushistoriaa tarkasteltiin kirjallisuuden ja historiallisten karttojen pohjalta. Kylät luokiteltiin iän ja autioitumisajan mukaan. Vanhojen ja nuorten kylien aikarajaksi asetettiin 1300-luvun alku, jonka jälkeen perinteisestä karjataloudesta ja lämpimästä ilmastovaiheesta hyötyneiden muinaistulokkaiden leviäminen on todennäköisesti vähentynyt. Analyysiin valittiin kylätonteilla havaittujen lajien joukosta 38 kasvia, joihin kuuluu muinaistulokkaita, apofyyttejä, uustulokkaita sekä puutarhojen hyöty- ja koristekasveja. Kunkin kasviryhmän esiintymistä eri ikäisissä kylissä vertailtiin taulukoinnin avulla. Paikkatietoanalyysillä tarkasteltiin erikseen kolmea aiemmissa tutkimuksissa rautakauden ilmaisijoiksi miellettyä kasvia: nurmilaukkaa, sikoangervoa ja heinäratamoa. Kaikkien Turun kylien ympärille luotiin 700 metrin laajuinen tarkastelualue, jonka avulla verrattiin kolmen lajin havaintopisteiden asettumista kylien läheisyyteen.

Taulukkovertailussa keltamon, mäkikuisman, nurmilaukan, pölkkyruohon ja sikoangervon havainnot painottuvat rautakaudelta tai varhaiskeskiajalta periytyviin kyliin. Osassa kylistä havainnot eri aikakausiin liittyvistä kasveista jakautuvat asutushistoriaa vastaavalla tavalla, mutta noin puolilla kohteista ilmenee poikkeuksia. Joidenkin vanhojen kylien vähäistä muinaistulokaslajistoa selittää nykyisten kasvuolosuhteiden sopimattomuus. Runsain lajisto löytyy hoidettujen ja suojeltujen luonto- tai kulttuuriperintökohteiden läheisyydestä. Nurmilaukan, sikoangervon ja heinäratamon toistaiseksi tunnetut kasvupaikat asettuvat alueelle, jolla on yhteys Turun keskiaikaisen kyläasutuksen sijoittumiseen.