Tutkielman tavoitteena on arvioida internetissä levitettävää disinformaatiota sananvapauden näkökulmasta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen valossa. Tarkoituksena on vastata ensinnä siihen, millaisia edellytyksiä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla asettaa disinformaation rajoittamiselle, sekä toiseksi siihen, onko valtiolla katsottava ihmisoikeustuomioistuimen käytännön valossa olevan sananvapaudesta johtuva velvollisuus torjua disinformaatiota. Lähdeaineistona hyödynnetään pääasiassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä sekä kansainvälistä kirjallisuutta oikeustieteen, viestinnän ja politiikan tutkimuksen alalta. Tutkimusmetodi on lainopillinen, mutta myös oikeusteoreettinen pohdinta on paikoin vahvasti esillä.

Disinformaation ja sananvapauden suhteen tarkastelussa keskeisellä sijalla on ihmisoikeustuomioistuimen lehdistönvapautta ja mediapluralismia koskeva oikeuskäytäntö. Samoin olennaista disinformaation sääntelyä tarkasteltaessa on ymmärtää internetin sääntelyn vaikutus sananvapauden käytölle internetissä. Alustojen sananvapaudesta johtuva vastuu ei ole ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä kuitenkaan vielä täysin muodostunut.

Ihmisoikeustuomioistuimen käytännön valossa tiedon totuudenvastaisuus voidaan ottaa huomioon sen sananvapaussuojaa arvioitaessa, mutta keskeistä on rajoituksen kokonaisvaltainen tarkastelu. Vaikka vahingollisen disinformaation rajoittaminen sinällään näyttää ihmisoikeustuomioistuimen käytännön valossa mahdolliselta, liittyy sääntelyyn vaara täysin sallitun viestinnän rajoittamisesta. Tämä vaara korostuu etenkin silloin, jos vastuu käyttäjien levittämästä disinformaatiosta asetetaan internetalustoille.

Toisaalta rajoittamaton disinformaatio saattaa sekin vaarantaa sananvapauden ja yksilön oikeuden vastaanottaa tietoa. Vaikka ihmisoikeustuomioistuin onkin aiemmassa käytännössään tulkinnut oikeutta vastaanottaa tietoa kapeasti, saattaa evolutiivinen tulkintaperiaate ja tehokkuusperiaate puoltaa valtion positiivista velvollisuutta torjua disinformaation vaikutusta. Disinformaation vaikutuksen hahmottamiseksi voidaan tukea hakea myös teorioista, jotka selittävät julkisen keskustelun yhteyttä demokratian toteutumiseen. Lisäksi ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö koskien lehdistönvapautta, mediapluralismia sekä sananvapauden suhdetta vapaisiin vaaleihin puoltaa valtion velvollisuutta puuttua häiritsevään disinformaatioon.