Tutkielmani käsittelee Swanin sisarten elämää jatkosodan aikana. Lähteenäni toimivat sisarten sodanaikainen keskinäinen kirjeenvaihto sekä Toini Swanin päiväkirja. Tutkielmani kuuluu kirjeiden tutkimukseen. Yksityishenkilöiden kirjeenvaihtoa käytetään historiantutkimuksessa enemmän, mistä esimerkkinä toimivat tutkimuskirjallisuutena käyttämäni teokset, kuten Maarit Leskelä-Kärjen Kirjoittaen maailmassa Krohnin sisarten ja kirjallinen elämä ja Marko Tikan, Ilari Taskisen ja Seija-Leena Nevala-Nurmen Kirjeitä sodasta. Kirjoittamisen tavat ja merkitykset kriisiaikoina. Kirjeet olivat sisarilla sodan aikana tärkeä viestintämuoto, joilla välitettiin esimerkiksi perheen sisäisiä uutisia, tunnelmia, huolia, sotaan liittyneitä murheita sekä pidettiin yllä suvun sisäistä yhteyttä aikana. Helsinkiin kohdistuneiden pommitusten vuoksi sisaret joutuivat hajaantumaan ympäri Suomea ja kirjeet muodostivat yhteydenpitovälineen. Sisaret olivat sodan aikana jo varsin iäkkäitä, mikä aiheutti monia huolia ja hyödyttömyyden tunteen, jota erityisesti Toini Swan käsitteli päiväkirjassaan. Sisarten isänmaallisuus muodostaa keskeisen osan tutkimuksestani: he uskoivat Suur-Suomi hankkeen toteutumiseen ja vastustivat Neuvostoliittoa. Sisarten tausta fennomaanisen perheen tyttärinä näkyy heidän suhtautumisessaan sotaan ja ajan yleiseen tilanteeseen. Heillä oli hyvin vahvat näkemykset esimerkiksi Suomen kansainvälisestä asemasta ja muiden maiden toiminnasta suhteessa sotaan. Sisaret pyrkivät mahdollisuuksien mukaan jatkamaan elämäänsä, edes jollain tavalla normaalina, mikä tulee näkyviin kuvauksina pienistä juhlista. Ruokatarvikkeiden saaminen oli yksi tärkeimmistä huolenaiheista, joita sisarilla oli. Heillä oli hyvät kontaktit maaseutuun, mikä auttoi asiassa. Sisaret pyrkivät auttamaan sukulaisiaan ja ylläpitämään Saimi Järnefeltin omaa sukua Swanin edesmenneen aviomiehen taiteilija Eero Järnefeltin perinnön säilössä sodan tuholta. Sisarten kirjeet ovat arkistoituna Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.