Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia autististen lasten ystävyyssuhteita tapaustutkimuksena eräästä eteläsuomalaisesta erityisluokasta. Luokka koostui kahdeksasta autistisesta oppilaasta. Tutkimuksessa tutkittiin, millaista ystävyys on selvittämällä erityisesti, millaisia lasten ystävyyssuhteet ovat sekä millaisia haasteita ja vahvuuksia lapsilla on kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitämiseen. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin tutkia, millainen vaikutus kodilla ja koululla on lasten vertaissuhteisiin. Näitä tutkimuskysymyksiä lähdettiin tutkimaan hyödyntäen useita aineistonkeruumenetelmiä kuten havainnointia, haastatteluja ja kyselyä sekä sosiometristä testiä. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin käyttäen apuna temaattista analyysiä.

Tutkimuksessa huomionarvoista oli, että lapsilla havaittiin yksittäisiä vastavuoroisia ystävyyssuhteita. Ystävyyssuhteet painottuivat kouluun ja lapsilla oli hyvin vähän koulun ulkopuolisia sosiaalisia kontakteja. Lasten ystävinä voitiin pitää luokkatovereiden lisäksi lähinnä lasten perheenjäseniä. Ystävyys näkyi lapsilla erityisesti yhdessä tekemisenä kuten leikkimisenä ja pelaamisena, mutta myös jutusteluna ja huomioimisena sekä hellyytenä. Lasten ystävyyssuhteet olivat määrältään hyvin vähäisiä, mikä sai aikaan yksinäisyyttä. Lasten suurimmat haasteet ystävyydessä olivat toisten ymmärtämisen vaikeus sekä sosiaalinen kuormittuminen. Vahvuuksia olivat puolestaan empaattisuus sekä tunneherkkyys. Aikuisten merkitys lasten ystävyyssuhteille oli suuri, sillä ilman aikuisten aktiivisuutta, eivät lapset tapaa ystäviään koulun ulkopuolella. Koulu ja perhe mahdollistavat kaverien kanssa olemiset sekä kaveritaitojen harjoittelemisen.