Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä yhtäläisyyksiä ja eroja on 6–7-vuotiaiden suomenoppijoiden ja syntyperäisten suomenpuhujien pyyntöjen aloittimissa, jotka herättävät kuulijan huomion tulevaan pyyntöön, perspektiiveissä, jotka kertovat, kenen näkökulmasta pyyntö tuotetaan, pyyntöstrategioissa, jotka määrittävät pyynnön suoruusasteen ja pyyntöjen muotoiluissa, jotka lieventävät pyynnön määräävyyttä. Lisäksi tutkittiin, mitä yhtäläisyyksiä ja eroja on puhujien väliseltä asemaltaan, puhujien väliseltä tuttuudeltaan ja pyynnön suuruudeltaan erilaisissa pyyntötilanteissa suomenoppijoiden ja syntyperäisten suomenpuhujien pyyntöjä lieventävissä muotoiluissa.

Tämä pro gradu -tutkielma on osa PAULA-pienryhmäinterventiotutkimuksen (Maahanmuuttajataustaisten nelivuotiaiden lasten varhennettu suomen kielen opetus päiväkotiryhmissä: Seurantatutkimus puheilmaisun ja puheen ymmärtämisen taitojen kehityksestä monikielisillä lapsilla) jatkoa, jossa aineiston keruuta ja tutkimusasetelmaa laajennettiin esikouluikäisiin lapsiin. Yhteensä tutkimukseen valikoitui 30 6–7-vuotiasta tutkittavaa: 20 maahanmuuttajataustaista, äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvaa tutkittavaa, jotka jakautuivat suomen kielen taitotason mukaan aloittelijoihin (n = 10) ja edistyneisiin (n = 10), ja 10 syntyperäistä suomenpuhujaa. Aineisto kerättiin pyyntökorteilla, jotka houkuttelivat lasta tekemään pyynnön kauppaleikin yhteydessä.

Pyyntökategorioiden käytössä oli havaittavissa pieniä eroja suomenoppijoiden ja syntyperäisten puhujien välillä: kielenoppijat käyttivät pyynnöissään enemmän suoraa strategiaa sekä vähemmän ja rajoittuneemmin muotoiluja kuin syntyperäiset puhujat, vaikka tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Edistyneet oppijat lähestyivät syntyperäisten pyyntöjä strategioissa ja sisäisissä muotoiluissa. Tyypillinen tutkittavien pyyntö oli kuulijalle esitetty kysyvä pyyntö, jota joskus saatettiin perustella, ja joka ei useimmiten sisältänyt aloittimia tai sanastollisia lieventäjiä. Vaikka kielenoppijat eivät käyttäneet tilanteissa yhtä paljon muotoiluja kuin syntyperäiset, kielenoppijat pyrkivät ottamaan huomioon erilaiset pyyntötilanteet suhteellisen samalla tavalla kuin syntyperäiset suomenpuhujat. Lapset ottivat pyyntötilanteet huomioon kokonaisuudessaan, eikä mikään yksittäinen taustamuuttuja selittänyt eri tilanteissa käytettyjen pyyntöjen muotoilujen variaatiota.

Johtopäätöksinä todettiin, että lapset osasivat pyytää kohteliaasti, ja he pyrkivät huomioimaan erilaiset tilanteet sekä tekemään tilanteeseen sopivia pyyntöjä. Tulokset antoivat kuitenkin viitteitä siitä, ettei kielenoppijoilla ollut yhtä paljon resursseja pyyntöjen asianmukaiseen toteutukseen kuin syntyperäisillä suomenpuhujilla. Tulevaisuudessa olisikin tärkeä tutkia lisää maahanmuuttajataustaisten lasten kielen käytön taitoja ja tukea niitä jo varhain.