W.H. Russell (1820--1907) kirjoitti The Times -lehdelle raportteja Krimin niemimaan tapahtumista vuosien 1854 ja 1855 aikana. Russellin kirjoitukset loivat brittiläiselle tukijakunnalle uudenlaisen todellisuuden, missä brittiarmeijan toiminnasta kirjoitettiin ulkopuolisen havainnoijan näkökulmasta. Tutkin hänen kirjoituksiensa antamaa kuvaa brittien sotaretkestä; saivatko aikalaiset Russellin kirjoituksista todenmukaisen käsityksen Krimin niemimaan tapahtumista? Tutkimuksen alkuperäislähteinä ovat Russellin The Timesissa julkaistut artikkelit, jotka koostuvat hänen raporteistaan Krimin niemimaalta. Rajasin aiheen syyskuusta joulukuuhun 1854. Käytin sisällön laadullista analyysiä vertailemalla hänen kirjoituksiaan tutkimuskirjallisuudessa esitettyyn tapahtumakuvaukseen ja muihin silminnäkijälähteisiin. Selvitin myös niiden laatimiseen ja julkaisemiseen liittyviä seikkoja, sekä mistä eroavaisuudet hänen kirjoitustensa ja muun aineiston kanssa voivat johtua.

Tutkimus osoitti, että Russell asetti myös rivisotilaat huomion kohteiksi komentajien ratkaisujen ja taktiikoiden rinnalla. Hän kirjoitti kaikesta, mitä havainnoi, kuten maastosta, sotilaiden mielialasta ja sattumanvaraisista tapahtumista. Kirjoituksissa on käytetty paljon ulkopuolisia lähteitä, joista ei ole mainintaa; kirjoitukset eivät ole yksinomaan hänen omia silminnäkijähavaintojaan. Näiden lähteiden luotettavuutta on mahdotonta jälkikäteen arvioida. Pyrkimyksenä raportoinnissa oli totuudenmukainen kerronta, jota rajoitti aistihavaintojen rajallisuus, huonot olosuhteet ja kiire. Myös Russellin oma maailmankuva ja asennoituminen näkyy kirjoituksissa. Raportit muuttuivat alkusyksyn innostuksesta orastavan talven sotaväsymykseen. Niiden tyyli vaihtelee isänmaallisesta hurmiosta alakuloiseen masennukseen. Hän pyrki rehellisyyteen, vaikka hänelle olisi ollut helpompaa vaieta havaitsemistaan epäkohdista.

Lyhyellä aikavälillä kirjoitusten merkittävyys oli niiden aikaansaama auttamishalu, joka johti esimerkiksi The Timesin järjestämään menestykselliseen keräykseen, sekä Florence Nightingalen lähteminen sairaanhoitajineen Scutarin sotilassairaalaan avustamaan haavoittuneita. Pitkällä aikavälillä merkittävyys oli uudenlainen toimittajan ja tiedotusvälineiden toimenkuva, sekä hallinnon havahtuminen uuden teknologian tuomiin haasteisiin. Uutisointi rintamalta oli saatava kontrolliin, ettei se haittaisi poliittisia tavoitteita. Russellin ansiosta armeijasta ja sodankäynnistä syntyi uudenlainen realistinen kuva, vaikka hänenkin kirjoituksissaan oli vielä runsaasti viktoriaaniselle ajalle ominaista sankarimyytin ihannointia.