Yhdysvaltalaisen kirjailijan Hanya Yanagiharan (s. 1974—) vuonna 2015 ilmestynyt teos A Little Life käsittelee traumaa, mielenterveyttä ja empatiaa uusliberalistisen Yhdysvaltain kontekstissa. Romaani on traumafiktion elementtejä hyödyntävä, melodramaattinen ja yhteiskuntakriittinen kertomus neljästä nuoresta miehestä, jossa heidän elämäänsä seurataan yliopistosta valmistumisesta alkaen kolmen vuosikymmenen verran keski-ikäisyyteen saakka.

Teos herätti suurta kohua ilmestyessään, ja herättää edelleen keskustelua. Palkittu romaani sisältää runsaasti väkivaltaa, josta sitä on myös kritisoitu. Väkivaltaisen sisältönsä vastapainona romaanissa kuvataan lähes yli-inhimillistä solidaarisuutta, rakkautta ja yhteisöllisyyttä. A Little Life on ilmestynyt suomeksi käännettynä vuonna 2018 nimellä Pieni elämä (suomentanut Arto Schroderus).

Romaanin päähenkilö Jude on vakavasti traumatisoitunut väkivaltaisen menneisyytensä vuoksi. Trauma ilmenee itsetuhoisena käytöksenä ja lopulta itsemurhana. Teos haastaa uusliberalistisen menestysnarratiivin ehdottamalla, etteivät menestys ja vauraus takaa merkityksellistä elämää. Juden hahmon dramaturgia noudattelee amerikkalaista unelmaa, jossa yksilö nousee kovalla työllä ryysyistä rikkauksiin heikoista lähtökohdistaan huolimatta. Romaani täydentää yhdysvaltalaisen kirjallisuuden yhteiskuntakriittistä traditiota osoittamalla eksplisiittisesti uusliberalistisen ja amerikkalaisen unelman narratiivien ongelmallisuuden.

Opinnäytetyöni täydentää romaanista tehtyä tutkimusta yhdistämällä traumateoreettisia ja yhteiskuntakriittisiä näkökulmia. Tutkimukseni osoittaa, ettei teosta voi tarkastella mielekkäästi tarkastelematta myös romaanin traumafiktiivisiä ulottuvuuksia. Romaanis- sa traumaattinen minä ja uusliberalistinen narratiivi ovat kietoutuneet toisiinsa ja ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Romaani kyseenalaistaa uusliberalismin mahdollisuudet tarjota toivoa yksilölle, ja osoittaa, kuinka suuri merkitys empatialla, solidaarisuudella ja rakkaudella on traumasta selviytyjälle.