Tutkielma tarkastelee suomalaiskirjailijoiden V. A. Koskenniemen ja Tatu Vaaskiven kulttuurille antamia merkityksiä heidän vuosina 1938 ja 1939 tekemiensä Italian-matkojen aikaisissa näkemyksissä, joita he kuvasivat matkakirjoissaan Etruskien haudoilta nykypäivien Italiaan ja Rooman tie. Kulttuuri käsittää tutkielmassa Koskenniemen ja Vaaskiven arkeologiasta, arkkitehtuurista, koulutuksesta, taiteista ja uskonnosta tekemät havainnot, minkä lisäksi tutkimusnäkökulma huomioi niin suomalaisen kuin italialaisen aikalaiskulttuurin esiin nostamia teemoja. Tutkielma etsii tietoa paitsi italialaisesta fasismista poliittisten kysymysten ulkopuolelta, myös tietoa siitä, mitä Italia ja sen rikas kulttuuriperintö merkitsivät suomalaismatkailijoille suhteessa heidän 1930-luvun lopun aikalaiskokemuksiinsa.

Tutkielma sijoittuu ensisijaisesti aatehistorian tutkimuskentälle ja teoslähtöisen moniäänisyyden ohella siinä etsitään Koskenniemen ja Vaaskiven ajattelun taustalla vaikuttaneita viittauskohteita. Toisaalta tutkielma ottaa huomioon myös fasismin ja modernin kulttuurin välisessä tutkimuksessa esitettyjä näkemyksiä, Italiaa kuvanneen matkakirjallisuuden traditioita sekä Suomen ja Italian maailmansotien välisen ajan kulttuurisuhteita. Kulttuuri sai suuren merkityksen Koskenniemen ja Vaaskiven matkakirjoissa, ja heidän näkemyksissään niin kulttuurikysymyksistä kuin fasistisesta Italiasta ilmeni sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Koskenniemen näkemyksissä Italiasta välittyi sen antiikin klassisen kulttuuriperinnön näkeminen ensiarvoisen tärkeänä osana modernia yhteiskuntaa. Vaaskivi puolestaan löysi oman yksilöllisyyttä korostaneen ihanteensa Italian maaseudulta sekä sen primitiivisestä ja uskonnollisesta maalaisväestöstä. Eriävistä painotuksistaan huolimatta he molemmat näkivät kulttuurin keinona löytää pysyvyyttä sekä merkitystä antavia ihanteita kiihkeää muutosta läpikäyneen aikalaistodellisuuden keskellä.