HER2 (Human epidermal growth factor receptor 2) on onkogeenista potentiaalia omaava reseptorityrosiinikinaasi, joka yli-ilmentyy HER2-geenimonistuman vuoksi noin 15 %:ssa rintasyöpiä. HER2-statuksen määrittämiseksi käytettäviä menetelmiä ovat HER2-proteiinien immunohistokemiallinen värjäys ja HER2-monistuman osoittava in situ -hybridisaatio. Kliinisen päätöksenteon kannalta ongelmallisen ryhmän muodostavat rintasyöpänäytteet, jotka eivät täysin täytä HER2-monistuman kriteereitä. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa in situ -hybridisaation perusteella HER2-raja-arvoisten rintasyöpänäytteiden esiintyvyyttä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS). Lisäksi tarkoituksena oli selvittää näiden potilaiden ja näytteiden erityispiirteitä.

Tutkimusta varten TYKS:n patologian potilastietojärjestelmästä koottiin retrospektiivisesti kolmen vuoden ajalta kaikki HER2-raja-arvoisiksi lausutut rintasyöpänäytteet. Tuloksista poistettiin HER2-raja-arvoisen diagnoosin teknisen ongelman vuoksi saaneet tapaukset, minkä jälkeen aineiston kooksi tuli 43 raja-arvoista näytettä yhteensä 36 potilaalta. Potilaista kerättyjä tietoja olivat ikä diagnoosihetkellä, patologian laboratoriossa määritettävät rintasyövän kliiniset ja biologiset ominaisuudet sekä tiedot HER2-määrityksistä. Kerättyä dataa verrattiin tilastotieteellisin menetelmin Auria Biopankin tuottamaan 324 HER2-positiivisen rintasyöpänäytteen aineistoon.

Tutkimuksen mukaan raja-arvoisen HER2-määritystuloksen saaneiden potilaiden osuus kaikista TYKS:ssa diagnosoiduista rintasyövistä oli 2,6 %. Raja-arvoisista näytteistä suurin osa oli paksuneulabiopsianäytteitä. Niistä 35 tapauksesta, joissa HER2-määritykset oli tehty ensin biopsianäytteestä ja sen jälkeen toistettu raja-arvoisen tuloksen myötä joko toisesta biopsiasta tai leikkauspreparaatista, 19 (54,3 %) lausuttiin lopulta HER2-negatiiviseksi, 9 (25,7 %) HER2-positiiviseksi ja 7 (20,0 %) HER2-raja-arvoiseksi.

Raja-arvoisen HER2-määritystuloksen saaneiden potilaiden havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevästi vanhempia kuin HER2-positiivisen verrokkiaineiston potilaiden. Lisäksi HER2-raja-arvoisten aineistossa syöpä oli levinnyt useammin kainaloimusolmukkeisiin, se edusti useammin invasiivista lobulaarista karsinomaa ja ilmensi keskimäärin voimakkaammin estrogeenireseptoria kuin HER2-positiiviset syövät. Näistä eroista estrogeenireseptorin voimakkaammalle ilmentymiselle löytyy tukea kirjallisuudesta. Muilta osin tutkimustulosten välillä on ristiriitaa, mikä johtunee HER2-raja-arvoisuuden harvinaisuudesta ja aiheesta tehdyn tutkimuksen vähäisestä määrästä.