Maahanmuuton lisääntyminen 2000-luvulla on lisännyt tarvetta aihetta koskevalle tutkimukselle, erityisesti kotoutumisen näkökulmasta. Maahanmuutolla on merkittäviä vaikutuksia muuttajan omaan ja heidän lähipiirinsä elämään. Lisäksi maahanmuutto vaikuttaa myös ympäröivien yhteiskuntien toimintaan ja dynamiikkaan. Kotoutuminen on maahanmuuttajan laaja-alaista sopeutumista ja paikkansa löytämistä vallitsevassa yhteiskunnassa.

Pro gradu työni tavoitteena on tarkastella, kuinka kiinalaiset maahanmuuttajat ovat kotoutuneet Suomeen ja millaisia valmiuksia kotoutumiseen haastateltavat ovat saaneet kullakin kotoutumisen ulottuvuudella. Tutkimusta Suomessa asuvista kiinalaistaustaisista on hyvin vähän, vaikka Suomessa asuu yli 11 000 kiinaa äidinkielenään puhuvaa henkilöä. Tämän tutkielman avulla pyrin osaltani tuomaan esille vähälle huomiolle jääneen maahanmuuttajaryhmän omia kokemuksia kotoutumisesta.

Tarkastelen kotoutumista Friedrich Heckmannin (2005) mallin mukaisesti, jossa kotoutuminen on jaettu neljään ulottuvuuteen. Tutkimuskysymykseni ovat, kuinka kiinalaiset maahanmuuttajat ovat kotoutuneet Suomeen rakenteellisella-, kulttuurisella-, vuorovaikutuksellisella-, sekä identifioivalla kotoutumisen ulottuvuudella. Tutkimuskysymysten tavoitteena on kartoittaa maahanmuuttajien kotoutumista mahdollisimman selkeästi kullakin kotoutumisen ulottuvuudella. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää, missä määrin kotoutumisen ulottuvuudet limittyvät toisiinsa. Kotoutumisen tarkastelu kokonaisuutena on paitsi maahanmuuttajien kokemusten ymmärtämisen kannalta mielekästä, myös välttämätöntä kotoutumisprosessin osa-alueiden kausaliteetin hahmottamisen näkökulmasta.

Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisin menetelmin, puolistrukturoituina teemahaastatteluina sekä aineiston sisällönanalyysinä. Haastatteluihin osallistui yhteensä kuusi henkilöä, jotka ovat asuneet Suomessa vähintään kymmenen vuotta. Tutkimustulosten mukaan kiinalaisten maahanmuuttajien kotoutuminen rakenteellisella ulottuvuudella on ollut suhteellisen sujuvaa. Suurin osa haastateltavista oli korkeakoulutettuja ja osa suorittanut opintoja Suomessa. Valtaosa haastateltavista myös työskenteli Suomessa.

Haastateltavien mukaan suurin haaste maahanmuuttajalle suomalaisilla työmarkkinoilla on kieli. Kukaan haastateltavista ei ollut saanut kotoutumissuunnitelmaa, mutta kaikki olivat suorittaneet jonkin verran suomen kielen opintoja. Kotoutuminen kulttuurisen ulottuvuuden näkökulmasta oli myös vaikuttanut suhteellisen sujuvalta, kielitaidon omaksumista lukuun ottamatta. Rakenteellisen- sekä kulttuurisen kotoutumisen ulottuvuudet olivat tiiviisti sidoksissa vuorovaikutukselliseen kotoutumisen ulottuvuuteen.

Kotoutuminen identifioivalla ulottuvuudella on usein pitkäkestoisin prosessi. Suomalaisuus oli kuitenkin kahdelle haastateltavalle merkittävä osa heidän etnistä identiteettiään. Suomalaisuuden omaksuminen osana identiteettiä liittyi näiden haastateltavien kohdalla pysyvän uuden kotimaan löytämiseen.