Tämänhetkisissä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on liikunnanopetuksessa tavoite kehollisuudesta. Kehollisuudessa tavoitellaan oman kehon tuntemista ja tämän myötä pyritään kehittämään myönteistä minäkuvaa. Lisäksi oman kehon tuntemisen kautta voidaan vahvistaa itsehallintaa ja lisätä omiin vaikutusmahdollisuuksiin luottamista. Kehollisuus tulee liikunnanopetuksessa luontevasti ilmi kehonhuollon avulla. Fyysisen aktiivisuuden liikuntasuosituksen mukaan nuoren tulee harjoittaa liikkuvuutta ja lihaskuntoa parantavia lajeja vähintään kolme kertaa viikossa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista kehonhuoltoa yläkoulun liikunnanopetuksessa harjoitetaan. Kehonhuollon osa-alueet ovat liikkuvuus, ryhti, kehonhallinta, hengitys ja rentoutuminen. Tutkimuksessa otettiin selvää siitä, millaisena oppilaat kokevat kehonhuollon merkityksen yläkoulussa. Lisäksi vertailtiin eri sukupuolten liikunnanopetuksessa esiintyvien kehonhuoltoharjoitteiden ja niihin liittyvien mielipiteiden välisiä eroja. Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta varsinaissuomalaisesta yläkoulusta (n=275). Tutkimus toteutettiin kontrolloidun kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake muodostui oppilaan taustatiedoista (luokka-aste ja sukupuoli), kymmenestä kehonhuoltoa koskevasta strukturoidusta kysymyksestä ja niitä koskevista mielipidekysymyksistä sekä yhdestä avoimesta kysymyksestä.

Tuloksista selvisi, että kehonhuollon eri osa-alueita esiintyi yläkoulun liikunnanopetuksessa joko kaksi kertaa kuukaudessa, kerran kuukaudessa tai kerran puolessa vuodessa. Yleisimmin liikunnanopetuksessa harjoitettiin liikkuvuuteen sisältyviä dynaamisia venytyksiä ja harvimmin rentoutumisharjoituksia. Oppilaiden mielipiteistä selvisi, että mielekkäimpinä pidettiin kehonhallintaan kuuluvia lihaskuntoliikkeitä ja liikkuvuuteen sisältyviä pitkiä sekä dynaamisia venytyksiä. Kehonhuollon osa-alueiden esiintyvyydessä oli merkitseviä eroja tyttöjen ja poikien liikunnanopetuksessa. Lisäksi tyttöjen ja poikien mielipiteissä oli merkitseviä eroja.