Tutkielma käsittelee kulttuuriappropriaatiota (kulttuurista omimista) kaunokirjallisuudessa. Tutkielman tavoitteena on löytää esimerkkejä tekstuaalisesta kulttuuriappropriaatiosta ja ilmiön käsittelystä fiktiossa sekä terminologian selventäminen. Tutkin kaunokirjallisuudessa esiintyvää kulttuuriappropriaatiota myös kirjallisuussosiologisesta näkökulmasta. Tutkielmassa on kolme osaa: käsitteet, tapausesimerkit ja kirjalliset käytännöt. Käyn lyhyesti läpi relevanttia kulttuuriappropriaation käsitteen historiaa. Käsitteellä on kolonialismiin liittyvä oikeudellinen tausta, joten nojaan tutkielmassa alkuperäiskansatutkimukseen ja oikeustieteilijöiden näkemyksiin. Käsite selvenee ei-essentialistisen kulttuurin määritelmän ja kansojen itsemääräämisoikeuden avulla. Kerään tutkimuskirjallisuudesta käsitteelle mahdollisia tarkentavia alakäsitteitä ja muotoilen muutamia termejä itse. Kirjallisuudessa kuvataan, esitetään, tehdään ja käsitellään kulttuuriappropriaatiota. Analysoin kaunokirjallisia teoksia etsien tapauksia, joita kutsun tekstuaaliseksi kulttuuriappropriaatioksi. Kontekstualisoivan tekstianalyysin kohteita ovat Mark Twainin novelli "A Day at Niagara" (1869) ja Marlo Morganin Mutant Message Down Under (1994). Pohdin fiktiivisiä kulttuuriappropriaation kuvauksia, tulkinnassa vaadittua kulttuurikompetenssia ja huijauksen paljastumista (anagnorisista). Pohdin nimiperinteen hyödyntämistä fiktiossa kulttuuriappropriaationa. Käytyäni läpi terminologisesti ja käsitteellisesti kiinnostavaa teoskritiikkiä käsittelen ajatusta fiktiivisestä teoksesta kulttuuriappropriaationa. Pohdin eräitä kirjallisuusinstituution käytäntöjä analysoimalla fiktiivisten teosten kynnys- eli paratekstejä. Relevantteja käytäntöjä ovat kirjailijan kulttuuriasiantuntijuus ja totuttu positio, sosiokulttuurinen sensuuri, kulttuuritietouden hankkiminen ja lukijan vakuuttelu. Lopuksi analysoin Sherman Alexien romaanin Indian Killer (1996) dialogia ja intertekstejä kulttuuriappropriaation kannalta. Kaunokirjallisuudessa esitetään kulttuuriappropriaatiota sosiaalisten tapahtumien, dialogien ja reaktioiden ketjuina, mikä tarjoaa mahdollisuuden kulttuuriappropriaation analyysiin vuorovaikutuksena.