<b>Verihiutaleplasmainjektioiden kliininen tehokkuus yleisissä tuki- ja liikuntaelinsairauksissa</b>

Polven nivelrikko, tenniskyynärpää ja olkanivelen kiertäjäkalvosimen jännerappeuma ilmenevät yhteensä noin 5.9% – 13.8% väestöä maailmanlaajuisesti. Nämä tuki- ja liikuntaelinsairaudet aiheuttavat merkittävää toimintakyvyn alenemaa populaatiossa sekä kuormitusta terveydenhuollossa. Yhteistä näiden sairauksien hoidossa ovat fysioterapia, kipulääkitys ja erilaiset pistoshoidot. Yhteistä on myös sairastuneen kudoksen heikentynyt verenkierto ja kudoksen luonnollisen paranemiskyvyn heikkous, joista seuraa kudoksen kuluminen ja vaurioituminen ajan kuluessa. Molekyylibiologian edistysaskeleet ovat inspiroineet tutkijoita etsimään uusia hoitomuotoja näihin yleisiin sairauksiin.

Verihiutaleplasma on verestä valmistettu tuote, josta on poistettu punasolut sentrifugoimalla veri. Verihiutaleplasman määritelmänä pidetään vähintään 1,000,000 verihiutaletta per mikrolitra plasmavalmistetta. Plasma ja verihiutaleet sisältävät runsaasti kasvutekijöitä ja muita sytokiineja, jotka osallistuvat kudoksen paranemiseen johtavaan kaskadiin säätelemällä tulehdusta, arven muodostusta ja kudoksen uusiutumista. Verihiutaleplasmaa on käytetty aluksi eläin- ja hammaslääketieteessä, josta se on päätynyt muuhun lääketieteeseen. Teoria verihiutaleplasman tehosta perustuu ajatukseen viedä luonnolliset omasta kehosta peräisin olevat kasvutekijät alueille, joissa kudoksen paranemiskyky on heikko. Verihiutaleplasman vaikutukset ovat monimutkaisia ja osittain vielä tuntemattomia, sillä kaikkia solujen välisiä ja sisäisiä signalointi ketjuja ei vielä tunneta pienimpien yksityiskohtien tasolla.

Tämän väitöskirjan tavoitteet olivat 1) määrittää viivästyttääkö verihiutaleplasma tekonivelleikkauksen ajankohtaa polven nivelrikkopotilailla; 2) tutkia verihiutaleplasman pitkäaikaisia vaikutuksia olkapään kiertäjäkalvosimen jännerappeumissa; 3) määrittää verihiutaleplasmahoitojen tehokkuus kroonistuneessa tenniskyynärpäävaivassa; 4) selvittää vaikuttaako nivelrikon vaikeusaste tai painoindeksi hoidon tehoon. Tämä väitöskirja perustuu viiteen retrospektiivisesti tehtyyn tutkimukseen, jossa on seurattu edellä mainittuja potilasryhmiä, jotka ovat saaneet joko verihiutaleplasma hoitoja tai nykyisiä yleisesti käytettyjä ei-leikkauksellisia hoitoja. Potilaat saivat hoidot Forssan aluesairaalassa.