<b>Pään ja kaulan alueen syövän sairastaneiden seuranta hoidon jälkeen</b>

Pään ja kaulan alueen syöpäpotilaiden seuranta hoidon jälkeen on tärkeää, koska heillä on korkea taudin uusiutumisriski sekä suurentunut riski saada toinen syöpä. Potilaan kuntoutus vaatii useita käyntejä monilla eri terveydenhuollon ammattiryhmillä johtuen hoitojen aiheuttamista ongelmista syömisessä, puhumisessa ja hengittämisessä sekä kosmeettisista haitoista. Näiden syöpien määrä on lisääntymässä, joten seurantaankin tarvitaan lisää resursseja.

Tämä väitöskirjatyö pyrki selvittämään rutiininomaisen seurannan sopivaa pituutta, PET-kuvantamisen merkitystä vuoden kohdalla hoitojen päättymisestä, etälääketieteen käyttöä seurannassa sekä pitkäaikaishaittoja pään ja kaulan alueen syöpien hoidon jälkeen. Tutkimusaineistona olivat kaikki Turun Yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 1999–2008 hoidetut pään ja kaulan alueen syöpäpotilaat (I), pään ja kaulan alueen seurannassa olevat syöpäpotilaat 23.3.2020 – 27.5.2020 (II), sädehoidetut pään ja kaulan alueen syöpäpotilaat 2010–2015 (III) sekä Turun Yliopistollisessa keskussairaalassa ja Tampereen Yliopistollisessa keskussairaalassa hoidetut pään ja kaulan alueen syöpäpotilaat 2010–2015 (IV).

Totesimme rutiininomaisen kolmen vuoden seurannan riittävän pään ja kaulan alueen syövissä, mutta potilailla pitää olla mahdollisuus ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon uusien oireiden ilmetessä myös tämän jälkeen, jotta voidaan nopeasti järjestää aika vastaanotolle sekä tarvittaviin lisätutkimuksiin (I). Ensimmäisen vuoden seurannan jälkeen osa kontrolleista voitaisiin järjestää puhelimitse ilman, että taudin mahdollisen uusiutumisen toteaminen näyttäisi viivästyvän (II). Sädehoidon yleisimmät pitkäaikaishaittavaikutukset tutkituista olivat nielemisvaikeus ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Kaulalle kohdistetun sädeannoksen suuruudella ei todettu olevan vaikutusta haittavaikutusten esiintymiseen. Luukuoliota todettiin vain potilailla, joilla oli suuontelon syöpä (III). Rutiininomainen PET-kuvantaminen vuoden kohdalla hoitojen päättymisestä ei parantanut kuvannetun potilasjoukon eikä myöskään minkään tutkitun alaryhmän 5-vuotisennustetta (IV).