sisällön kuvaus: Käsinkirjoitettu kirje, jonka Maija Halonen (os. Mäkinen) on kirjoittanut Pekan kamarissa äidilleen Emilié Mäkiselle (os. Stenbäck). Maija Halonen kirjoittaa kirjettä samalla kuin Pekka Halonen maalaa.

sisällön kuvaus: Pekan kamarissa tiistaiiltana

Äiti kulta!

Istun täällä hetken P:n luona ja kirjoitan kotiin. Eilen illalla sain Teklan kirjeen, jos-ta kiitos. Hauskaa on, että äiti kulta on rauhallinen muutostani. Kyllä on hauskaa, kun Sandra tuli, tänä iltana hän muuttaa sinne. Me saime nyt sen isomman huo-neen, jossa on garderobit ja kaikki, niin että hyvin hyvästi sovimme yhteen asu-maan. Hinta huoneesta on kauitenkin sama kun siitä pienemmästä. Voi, kuinka hauskaa on avata se laatikko, joka Sandra toi kotoa. En minä sitä pienempää voi-pyyttä vie mummolaan, kun kerran syön aamiaiseni täällä. Kyllä se voi mullekin kuuluu. Hanna Parviainen toi mulle tänään […] kukkaruukun kieloja, ne tuoksuvat niin kesäiseltä. Eilen kun voin pahoin, toi Hanna mulle pullollisen mustikkaviiniä, siitä paranin heti. Ette usko miten hyvä aamiainen mulla oli tänään, kun ostin täällä vieressä olevasta pakaripuodista aivan lämmintä viipurinrinkeli bullaa. Söin este puuroportionini ja sitten voin kanssa yhen kokonaisen bullan. Sitten vielä eeltäpäin otettiin ruokaryyppy siitä Hannan mustikka viinistä. Sunnuntaina olimme aamupäi-vällä ensin Lauri, Lilli, P_a ja allekirj. Töölössä. Laurilla oli sukset muassa. Joimme kahvia yhessä mökissä. Sitten tulivat he meille, kaikilla oli märät jalat, ja päätettiin muuttaa kuivat sukat. Lilli istui yhessä nurkassa jalat nurkkaa kohti. Pekka toisessa nurkassa uunin ja Pianon välillä, minä kaapin ja sängyn välillä. Ja sitten sitä muu-tettiin sukkia Pekka pani minun paksut ruskeat villasukat, meitäkös nauratti. Ovi oli reigelissä, ettei kukaan pääsisi. – Päivällisellä olin sitten mummolassa, siellä oli myös Aino Stenbäck ja eräs pikku serkku Aini v. Essen. Voi kun me nauroimme erehdyksille, joita syntyi siitä, kun Aino serkku kuulee niin huonosti. Kerrankin, kun täti kysyi häneltä: ”Miten suuri ero on Eliel Hälströmin ja hänen sisarensa Ma-tilda Hälströmin ijässä. Aino vastaa, että: ”Yksi kuukausi”. Hän tarkoitti näet Hel-min ja Elielin ikää. –

Pekka istuu tuossa niin totisena ja maalaa. Minkä menenkin kohta kotiin, siellä Sandra odottaa, häiritsen vaan Pekan työtä, kun tässä juttelen. Hänellä onkin niin kiire nyt, kun tahtoisi työnsä valmiiksi ennen lähtöä.

On niin hauskaa kun Lauri eno jo paranee, hän on jo paljon parempi. Mummokin on jo ylhäällä, vaikkei hän tohdi ulos mennä.

Tänään olimme kello ½3-½4 kävelemässä P. ja minä. Olimme Esplanadissa katse-lemassa Vikströmin ryhmää, joka kuvaa ”Hallaa”. Ajattele Äiti, kun hän on tehnyt sen kokonaan lumesta. Kovimmassa pakkasessakin on hhän siellä tehnyt työtään. Se on paviljongin muotoisessa rakennuksessa, jonne pääsee maksua vasten. Tänä iltana ensi kerran sitä näytetään yleisölle sähkövalossa. Aamulla, kun me oltiin, ei siellä ollut ku Viikka yksin, joka koetti laittaa