sisällön kuvaus: Käsin nelisivuiseksi taitetulle paperiarkille musteella kirjoitettu kirje. Päiväys etusivulla oy, osoitettu "Pekka veljeni!", allekirjoitus "Veljesi Viika". Aluksi Wikström valittaa ettei PH enää koskaan kirjoita. Kertoo, että "Me 'haaksirikkoiset', Liisa (vaimo Alice Wikström) ja Tobbi (koira) ja hän itse asuvat maalla Helsingin läheisyydessä. EW on vihdoin kaikkien hankaluuksien jälkeen saanut kaikki työkuntoon ja voinut jo pari päivää työskennelläkin. Kertoo tekeillä olevista töistä. Yrittää saada esille "Pukspuunipuusta" pientä ryhmää, jonka PH oli nähnyt luonnoksena Visavuoressa. Työssä koettaa "... kuvata 'Järkeä', sielua pitelemässä yhteiskunnan kulta kalliolla; sitä kylmää käytännöllistä, tervettä järkeä, joka kaiken punnitsee toimeentulon käytännöllisellä kultavaa'lla; joka on kaiken innostuksen ja rakkauden surma." Toivoo saavansa työn valmiiksi Tukholman näyttelyyn. Aikoo lähettää näyttelyyn myös "samaa ryhmää varten tehdyn pää harjoitelman, joka jo oli kevätnäyttelyssä...", uuden ja paremman otsikkoluonnoksen (säätytalon päätykolmion veistokset ?), sekä "Tuonelan akan". Kertoo PH:n Eemil-serkun (E.Halonen) tekevän parhaillaan "otsikon" kipsikehystä. Elämä on melkein kuin Visavuorella. Kertoo, ettei ole vielä tavannut (Eero) Järnefeltiä tai (Väinö) Blomstedtia, eivät ole tulleet Taiteilija seuran kokouksiin. On niissä tavannut Gebhardtia. Kertoo Taiteilija seuran tilanteesta, suurella vaivalla hommattu näyttelypuuha on annettu vapaaehtoisesti pois omista käsistä, on itse mukana kummallisena pitämässään ostolautakunnassa (luettelee jäsenet), jossa juryjäseniä ei pidetä luonnollisina jäseninä. Epäilee, että tällaisella menolla Taiteilija seurasta on tulossa ennen pitkää Taideyhdistyksen kaltainen.Kertoo etsineensä turhaan työpajaa, jossa voisi uudestaan ryhtyä otsikon tekemiseen. On kyllästynyt rakentamiseen ja kertoo ajatuksestaan tehdä otsikko kokonaan ulkomailla, on kaavaillut "Florensia" (Firenze). Kertoo käyneensä siellä edellisenä keväänä. On kuullut PH:n olevan lähdössä "näinä päivinä" sinne ja pyytää tätä "kuulustamaan" itselleen työhuonetta. Kertoo tilan vähimmäismitat, 6 m korkea 10-11 m pitkä. Ei pysty matkustamaan ennen lokakuuta 1897, koska "Liisa raukan on vielä saatava saatavansa ja sitte jos kaikki menestyy toivon mukaan on odotettava että uuden eläjän voimat vahvistuvat niin pitkää matkaa varten." Kertoo muutamia matkalla hyödyllisiä osoitteita sekä passiasiaa. Toivottaa onnea matkalle. Lähettää vaimoineen terveisiä Maijalle. Jorma Lehtinen: Kuvanveistäjän torppa. Visavuoren korjaus- ja restaurointihanke. Visavuoren museosäätiö. Hämeenlinna 2004.

sisällön kuvaus: Kesän 1896 Pekka, Maija ja Yrjö Halonen viettivät Eliel Aspelin-Haapkylän vieraana Rauhalahdessa Iittalassa, jossa valmistuu "Amanda Rewellin" muotokuva sekä "Vanajaveden aaltoja". Vuoden pääteos "Vainolaista vastaan". Syksyinen asuinpaikka ei ole tiedossa, todennäköisesti Sortavalan maalaiskunnan Myllykylä. Joulukuussa matkustaa vaimon ja Albert Gebhardtin kanssa Pietarin, Varsovan ja Wienin kautta Italiaan. Kuvanveistäjä Emil Wikström (1864-1942) rakennutti itse suunnittelemansa ateljeehuvilan, Visavuoren, Vanajaveden Lovenkärjenniemeen Sääksmäelle, lähelle Kuurilan asemaa vuosina 1893-1894. Vuonna 1895 Wikström avioitui Alice Högströmin (1873-1950) kanssa. Elokuussa 1896 Visavuori paloi kokonaan ja talosta ehdittiin pelastaa tuskin mitään. Palossa tuhoutuivat myös työvaiheessa olleet Helsingin Säätytaloon reliefit. Wikströmien esikoinen, tytär Estelle syntyi vuonna 1897, Anna-Liisa syntyi 1900 ja Mielikki 1907. Vuosina 1897-1902 Wikströmit asuivat pääasiassa Pariisissa, jossa Säätytalon teokset tehtiin. Uusi asuinrakennus rakennettiin Visavuoreen vuosina 1899-1902 ja erillinen ateljeerakennus valmistui vuonna 1903. . Vaakataite puhki arkin keskeltä.