sisällön kuvaus: Käsinkirjoitettu kirje, jonka on kirjoittanut Maija Haloselle hänen Tiila-tätinsä Maija Halosen äidin kuoltua.

sisällön kuvaus: Helsingissä, 12. III 1931

Rakas Maija!

Kuinka paljon mieluummin tämän kirjeen asemasta olisin Sinun luonasi.

Syvä on kaipuuni. Tunnen sen. Syvästi minäkin kaipaan. Johtuu mieleeni entiset, lapsuuden, nuoruuden, kypsyneen- ja vanhuuden iän yhteiset elämykset. Kaikissa niissä hän, nyt iäisyyden maailmaan siirtynyt, oli sama rakas, lämminsydäminen sisko.

Miten mahtavatkaan Sinun elämäsi parhaat muistot liikkua Sinun mielessäsi - - - - - - niin armahaita, niin ihanoita ja kaivatessasi katkeroita. Niin todellakin ihanoita – mutta ei sittenkään katkeroita, ei niitä muistoja kaipaakaan katkeriksikaan raata tehdä? Kautta kyyneltenkin iloitset muistojesi aartehistosta ja kaikesta siitä hyväs-tä, minkä äitisi Sinulle antoi. Noissa muistoissa on lohdutusta. Jumalaa tahdomme kiittää kaikesta hyvästä, minkä Hän rakkaimpaamme kautta meille antoi.

Mutta on meillä lohdutus tätäkin vielä suurempi. Saamme uskoa, että äiti on siir-retty yhteen noista monista asuinhuoneista, joita Jeesus on mennyt valmistamaan isänsä luo. Muistan äidin mieluisimpia lukuja pyhässä raamatussa oleen Joh. 14, jossa tästä puhutaan. ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Ju-malaan ja uskokaa minua. Isäni kodissa on monta asuntoa. – Menen valmistamaan teille sijaa”.

Nuo ”isän asunnot” olivat äidin ikävöinnin esineinä? Siellä on katoamaton kirkkaus ja ikuinen rauha. On siellä hyvä olla. Oi, kuinka paljon parempi kuin parhaassa asunnossa täällä.

Niihin asuntoihin mekin pyrkikäämme. Hän, joka meillekin on siellä valmistanut ihanan asunnon, tahtoo myöskin valmistaa meitä, että soveltaisimme näihin. Äidin sinne siirtämällä Jeesus puhuu meille, kutsuen meitä: ”Tulkaa, sillä kaikki on val-mistettu”.

Olen kuullut, että Sinä olet vuoteessa, etkä sen vuoksi voi lähteä saattamaan häntä hänen viimeiseen leposijaansa. Kunpa saisit pian terveytesi ja voimasi takaisin. Sinulla on paljon, jota vasten Sinun on elettävä ja toimittava.

Kuinka mahtanevatkaan Helmi ja Aino iloita siitä, että saivat olla äidin luona hänen viimeisinä hetkinään. Äiti kuuluu Helmin tulosta niin iloinneen, että hetkellisesti […] elpyvän. Ainon saapuessa olivat voimat olleet jo vähenemään päin. Wilho par-ka myöhästyi niin, ettei äiti häntä enää tuntenut. Mahtaa Einollekin olla kovin ikä-vää, ettei viime viikoina saanut olla kotona. Hän kuuluu nykyään olevan kaupun-gissamme kotimatkalla Parisista.

Maija rakas, Sinä lähetit minulle niin kauniin joulutervehdyksen Pekan maalauksen. Sydämellinen kiitos siitä ja lausu Pekalle […] kiitokseni. Silloin olin sairaana […] kompastuessani loukattuani jalkani. Kovin aikaa kärsin tuon takia ja siksi olen ollut niin saamaton etten ennemmin ole lähettänyt kiitostani. Suokaa se anteeksi. Miten on nykyään Pekan terveys? Kuulin hänenkin sairastaneen ennen joulua. Hyvästi jää!

Sinun
Tiila tätisi.