sisällön kuvaus: Käsinkirjoitettu kirje, kirjeen osa. Kirje koostuu matkakertomuksesta, joka on jatkoa aiemmin kirjoitettuun. Eikä matkakertomus vielä pääty tässäkään kirjeessä, vaan jatkuu edelleen. Maija Halonen (os. Mäkinen) kertoo äidilleen Emelié Mäkiselle (os. Stenbäck).

sisällön kuvaus: Jatkoa matka kertomukseen

Hankasalmelta läksimme veneellä eteenpäin. Satoi ja oli hirveen ruskista. Soudet-tiin noin 5 virstaa. Noustiin maalle erään mökin luona, josta saatiin saattaja seu-raavalle järvelle, jonne oli vaan matkaa 3 virstaa. Silloin oli aurinko jo aikaa laske-nut. Maa oli aivan märkä, niin että kaikki olimme läpi kostuneita, kun saavuttiin Armisveden rantaan. […] kaunis […] järvi. Oli soutamista noin 7 virstaa. Oikein värisimme kun tulimme rantaan, siellä alkoi vähän sataakin, eikä ollut taloja lähel-lä. […] oli eräs rikas talo nimeltä Riuttalan rälssi. Kello 11 saavuimme sinne. Oikein hämmästyimme kun talon näimme. Ihan veti vertoja komeimmille herraskartanoil-le. Oltiin meille sielläkin ystävällisiä. Söimme illallisen ja panimme kaikki maata. Oi kuin ihanalta sänky tuntui. Aamulla suureksi iloksemme oli mitä kaunein ilma. Ei kukaan ollut vähääkään vilustunut. Olimme päättäneet ehtiä Rautalammille illaksi. Kello 10 aikaan lähdettiin isännän kanssa veneellä pitkin Wahvavettä, noin 5 virs-taa, taas maataivalta 2 virstaa. Semmoinen onni oli meillä että saatuimme juuri paraiksi rantaan kun eräs pieni höyrylaiva oli lähdössä rannalta. Laivan omistaja oli lähdössä hautajaisiin Rautalammille. Olimme hirveän iloisia. Nyt pääsimme paljon pikemmin ja vielä ilmaseksi. Kulettiin kaunista Konnevettä pitkin. Matkaa oli 2 pe-ninkulmaa. Tultiin hautajaistalon rantaan kello 2 aikaan. Meitäkin kutsuttiin sisään. Istuimme hyvin hämillämme siellä totisten mustiin puettujen ihmisten joukossa. Hetken istuttua tuli pastorin rouva Wirkkala puhelemaan Lyydin ja minun kanssa. Kerroimme matkastamme y. m. Hän sanoi kuulleensa Myllykylästäkin paljon Aada Savolaiselta, joka oli heidän ottotyttärensä. Hän oli hyvin ystävällinen meille, lupa-si kirjoittaa sisarelleen, että ottaisi meidät luokseen Rautalammilla. Juotuamme hyvää kahvia, heitettiin hyvästit ystävälliselle isännälle ja jatkettiin matkaa käyden maantietä pitkin. Oi miten kaunis maantie oli. Koko matkan 7 virstaa, oli, kuin olisi kävellyt jossain puistossa. Molemmin puolin tiestä korkea hongat ja koivut. Saa-vuimme Rouva W:n lapsuuden kotiin. Wanha iso kartano, järven rannalla, suuren puiston keskellä. Siellä ei ollut kotona kun hänen nuori 20 vuotias sisarensa neiti Hänninen. Hyvin reipas, puhelias ja ystävällinen. Hän ottikin meidät hyvin ystäväl-lisesti vastaan. Olimme sinne tullessa kamalan nälissämme. Kello oli jo 5 ja emme olleet syöneet sitten kun kello 9 aamulla. Emmehän voineet pyytää ruokaa, kun hän piti meitä kun vierainaan. Lähdettiin kävelemään kirkon kylään. Ihmeen kau-nista siellä oli. Erittäin somilla paikoilla muutamat kartanot. Kello oli jo 8 kun tul-tiin kotiin. Syötiin mainion hyvä illallinen. Kyllä me söimme ihan kamalan paljon. Seuraava aamu oli juhannus aatto. Kiltti emäntämme neiti Hänninen saattoi meidät veneellään kestikievariin, jonne oli vain virstan […]. Siellä oli Suonenjoen asemal-le 16 virstaa, jonka tietysti kävelimme. Saavuimme sinne juuri paraiksi junan tul-lessa. – Kolmatta tuntia ajettiin junalla. Kuopion asemalla olivat Rissanen sekä Savolainen meitä vastassa. He saattoivat meidät kaupungin talolle, jossa meidän tavaramme olivat. Ystävällinen vahtimestari näytti koko rakennuksen meille. Oikein ihastuimme kauneisiin dekoratiiveihin siellä. Juuso eno on ollut arkkitehtina siellä. Tornista katolla oli mitä lumoavin näköala yli Kallaveden. Katseltuamme sen paikan lähettiin P:n ja S:n joholla täti […] luo. Mummo tiesi ketä olimme. Luulimme saa-vamme kortterin siellä, mutta emme saaneetkaan. P. ja S. olivat hankkineet meille toisen asunnon ja sinne mentiin. Se oli siisti ravintola rannassa. Saimme kaksi sie-vää huonetta. Vuorokaudessa maksoi vaan 50 p.

Juhannus aaton lepäsimme kotona. Vasta kello 11 menimme me 4 soutelemaan ja kokkoja katsomaan.

Juhannuspäivänä kävimme este aamulla jumalanpalveluksessa tuomiokirkossa. Sieltä tultua lähettiin veneellä piispa Johanssonin maatilalle, joka oli korkealla mä-ellä eräässä saaressa. Piispa itse oli matkoilla, mutta rouva oli hyvin ystävällinen. Söimme päivällistä siellä. Täti Johansson ja hänen sisarensa eräs neiti Björkman sanoivat äidille paljon terveisiä.

Soudimme sieltä Wäinölän niemeen. Kävelimme sen läpi. W. niemi on kaunis puis-to. Oikeastaan pitkä kaunis niemi Kallavedessä. Menimme täti Ackrénin luokse. Puhelimme ja kerroimme hänelle kodeistamme., odotimme että mummo olis tar-jonnut teetä, mutta ei. Nälkäisinä läksimme taas kadulle. Huomasimme pienen pa-karipuodin, niin pienen että tuskin kaikki neljän mahduimme sisään. Ostimme ranskanleivän, limpun ja naulan voita sekä kannun maitoa ja söimme ne siellä. Se maistui mainiosti hyvältä. – Saman iltana piti meidän käydä Puijon tornissakin. Kii-reesti siis lähettiin sinne. Noin kello 10 oltiin perillä. Aika hamppua torniin. – Oi-kein olimme hurmaantuneet näköalasta sieltä tornista. Voi äiti kuinka se oli ylevän kaunis. Niin kauvas kuinka silmä kantaa vettä ja saaria. En voi kertoa miten kau-nista se oli, en ole eläissäni niin kaunista nähnyt. – Oli aivan peilityyni. Laskeutu-neesta auringosta punoitti vielä taivaanranta, kuvastaen taas punertavaksi veden kalvon. Innostuneina lauloimme maamme-laulun ja hurrasimme. – Kello 2 olimme taas hotellissamme. Aamulla piti laivan lähteä kello 7 ajoissa. Heräsimme niin myöhään, että hät’hätää ennätettiin laivaan. Kulettiin saarekasta Kallavettä ja tuos-sa 11 aikaan tultiin Leppävirroille. Oli sateinen, ikävä päivä. Menimme suoraan pappilaan, jossa meidät otettiin hyvin ystävällisesti vastaan. Pappilassa oli vanhan valkohapsinen Rovasti Rahm rouvineen ja Pastorin vanha sisar neiti Rahm noin 80 vuotias. Hän kertoi nähneensä murmuurin 16 vuotiaana tyttönä, ei sen jälkeen. Hänestä oli niin kummallista nähdä Ottilia […] lapsen lapsia.

Vietimme oikein rauhallista maapappilan elämää. Oli siellä vielä apulainen Malm-berg, joka nauratti meitä ihan hirveästi. Hän oli hyvin lyhyt, aivan veljensä Melan näköinen muuten, mutta tullakseen muitten pituiseksi, (joka kuitenkaan ei onnis-tunut), käytti hän hirveän korkeita kantapäitä. Muutenkin oli hän hyvin koomillinen, niin että meidän aina piti nauraa kun katsoimme häneen päin.

Et usko äiti miten me söimme hirveästi! – Koko matkan mulla oli niin mainio ruo-kahalu, (muistatko hyvin kansakouluopettajien ruokahalua) toiset kutsuivatkin mi-nua nimellä […], syystä että aina ensiksi taloihin tulessa kyselin ruokaa.

Leppävirroilla Lyydi ja Kaarlo sairastui, niin että viivyimme 4 vuorokautta siellä. – Sillä aikaa olimme huvimatkoilla veneellä, onkimassa y.m.

Minna ja Maria Schwarzberg ovat hyvin viisaita tyttöjä. Minna lukee ylioppilaaksi, Maria aikoo lääkäriksi, hänellä oli päästötodistuksessaan paljaita kymmeniä. Täti Lotta sanoi Minnasta: ”hon var förut en så hjelpsam och träftig flicka, men nu har det börjat att gå på […] med hela flickan. Hon tänker blifva student” u. s. v. Meitä niin nauratti se että.

Ebsu kirjeessä lopetan matkakertomukseni.

x) Ensi viikon alussa taitaa Kaarlo lähteä. – Marian päivänä aijon kutsua Suomalai-sen ja Hongbergin lapset meille, ei muita.

Lapset ovat hyvin […] Walamon matkasta. Isä ei vielä ole luvannut koska he saavat lähteä.

Miten Ida täti voi ja Lauri eno kulta. Sano heille paljon terveisiä!

Hyvästi taas äiti kultanen. Mummolle ja Anna tädille sydämelliset terveiset.

Syleily lämmin
Maikultasi.