Dilopmityö Tammelantori kehittyvän kaupunkirakenteen keskellä, keskittyy yhteen Tampereen merkittävimmistä kaupunkiaukioista. Tammelantorin kehittäminen on ajankohtainen hanke ja liittyy useisiin muihin Tampereen kantakaupungin sekä kaupunkirakenteen kehittämis- ja rakennushankkeisiin. Läheisimmin Tammelantoriin liittyy Tammelan täydennysrakentaminen ja toriparkkihanke. Muita merkittäviä hankkeita ovat Ratapihankadun rakentaminen sekä rautatieaseman seudun kehittäminen, rantatunneli, raitiotiehanke, Tammelan jalkapallostadionhanke ja Tullin alueen kehittäminen.

Työ jakautuu analyysi- ja ideasuunnitteluosioon. Analyysiosiossa kuvataan Tammelantorin kaupunkitilan muutoshistoriaa ensimmäisistä suunnitelmista nykytilaan. Siinä on käytetty sekä kulttuuriympäristöjen analyysiin kehitettyä DIVE-menetelmää että paikan habitus käsitettä. Rakennettu ympäristö ja siinä tapahtuneet muutokset on digitaalisesti mallinnettu arkistoitujen rakennuspiirustusten sekä valokuvien perusteella. Lisäksi on tuotettu grafiikkaa, mitä on käytetty havainnollistamaan rakennetussa ympäristössä tapahtunutta muutosta. Mallinnusta ja grafiikkaa on peilattu kirjoitettuun paikallishistoriaan ja muistelmateoksiin. Tällä menetelmällä on rakennetun ympäristön ajallisesta ja tilallisesta muutoshistoriasta muodostettu viisi erilaista ominaisluonteen eli torihabituksen jaksoa. Torihabitukset on nimetty kuvaamaan toritilan ominaisluonnetta kyseisenä aikana.

Ideasuunnitelma tukeutuu analyysiin ja pyrkii olemaan luonteva jatkumo kaupunkitilan muutoshistoriassa, uusi torihabitus. Suunnitelman punaisena lankana ovat kaupunkitilaan kohdistuvat muutospaineet ja niiden ratkaiseminen. Suunnitelman keskiössä on Tammelantorille rakennettava uuden tyyppinen rakennus, torihalli. Se on monikäyttöinen rakennus, joka mahdollistaa torikaupan ja –kulttuurin kehittämisen. Toinen merkittävä osatekijä on torin alle toteutettava robottiparkki, joka on kiinteässä yhteydessä torihallin toimintojen kanssa. Kolmas suunnittelun osa-alue on tori- ja puistosuunnitelma.