Lämpöä ja sähköä tuottavat voimalaitokset ovat yhteiskunnan kulmakivi. Voimalaitoksia tarvitaan asutuksen ja teollisuuden läheisyyteen, mutta niiden suunnitteleminen on haasteellista ja työlästä. Laitosten suunnittelun yhteydessä on huomioitava suuri määrä muuttujia, kompromisseja ja säännöksiä, jotka monimutkaistavat suunnitteluprosessia. Tämän diplomityön tarkoituksena on kehittää menetelmä, jonka avulla pystytään helpottamaan voimalaitosten suunnittelua ja vastaamaan joihinkin siinä esiintyviin haasteisiin.

Voimalaitos koostuu suuresta määrästä pieniä ja suuria laitteita. Kaikilla laitteilla on omat erityiset vaatimuksensa ja tarpeensa, jotka on huomioitava sijoitettaessa niitä laitosalueelle. Suuri laitteiden ja huomioitavien tekijöiden määrä johtavat helposti monimutkaiseen ja vaikeasti hahmotettavaan kokonaisuuteen. Suunnittelun selkeyttämiseksi voidaan voimalaitoksen osakokonaisuudet ryhmitellä tiloiksi, jolloin käsiteltävien osien määrä vähenee ja kokonaiskuvan hallinta helpottuu. Tähän perustuu työssä esitetty tilapohjainen lähestymistapa voimalaitossuunnitteluun. Työssä on tehty kirjallisuusselvitys voimalaitoksen toiminnasta ja sen tärkeimmistä osakokonaisuuksista tilojen muodostamisen helpottamiseksi.

Tilapohjaisessa lähestymistavassa voimalaitoksesta muodostetut tilat kootaan tilakaavioksi, johon merkitään eri toimintojen väliset rajapinnat. Tämän lisäksi eri tiloille kerätään niiden sijoittamiseen vaikuttavaa tietoa. Merkittävä osa voimalaitosten suunnittelussa tarvittavasta tiedosta on jo olemassa, joten suurin haaste on oleellisen tiedon tunnistaminen, löytäminen ja kerääminen. Tiedonkeräämisen ja tilakaavion lisäksi suunnittelun avuksi on laadittu yksinkertainen suunnitteluprosessin etenemiskaavio, joka auttaa hahmottamaan voimalaitoksen layoutin laatimisen työvaiheita. Menetelmän kehityksen tueksi on tehty kirjallisuusselvitys erilaisista tuotekehitysmenetelmistä ja -työkaluista.