Tutkimukseni käsittelee urheilun ja urheilijoiden valokuvia Suomen Urheilulehdessä vuosina 1905–1913. Suomen Urheilulehti oli tuolloin, ja on edelleen, yksi merkittävimpiä suomalaisia urheilualan aikakauslehtijulkaisuja. Sillä oli tärkeä rooli urheiluaatteen levittäjänä Suomessa ja tätä kautta poikkeuksellisen kansalaisyhteiskunnan järjestäytymisen tukemisessa.

Pro gradu –tutkielmassani lähestyn Suomen Urheilulehden kuvitusta sosiaalisen konstruktivismin tutkimuksen keinoin. Tulkitsen valokuvia semioottisesti käyttämällä hyväkseni konstruktivistisen representaation käsitettä. Näin ollen tulkitsen valokuvia osana todellista maailmaa – tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millä tavoin valokuvat ja muu kuvitus osallistuivat reaalimaailman rakennukseen. Tässä käytetään hyväksi muun muassa urheiluhistorian klassikon Allen Guttmannin teoriaa modernista urheilusta ja sen määritelmästä.

Tutkimus on jaettu kahteen osaan: kvantitatiiviseen sekä kvalitatiiviseen. Kvantitatiivisessa eli määrällisessä osassa tutkin erilaisten kuvien suhteita: tarkastelussa ovat muun muassa kuvien rajaukset, toiminnalliset sisällöt, urheilulajit sekä kuvauksen kohteet. Teen jaotteluita esimerkiksi sukupuolten ja kansallisuuksien välille. Kvalitatiivisessa eli laadullisessa osioissa pureudun määrällisen analyysin esiintuomiin yksityiskohtiin, kuten rodun käsittelyyn kuvituksessa, valokuvien sukupuoleen sekä sankaritarinoiden ja myyttien luomiseen.

Valokuvien määrälliset suhteet ovat kaksijakoiset. Vuoteen 1908 saakka kuvitus keskittyi suomalaisen kansallisromanttisen identiteetin ja liikunnan itseisarvoisuuden korostamiseen. Toimituksen muutokset ja kansainvälisten urheiluyhteyksien luominen muun muassa olympialaisissa nostivat kuitenkin esille modernin huippu-urheilun ideaalit sekä tätä kautta nationalismin vertailtavuuden aspektit. Valokuvituksesta kehittyi näin huomattavasti kilpaurheilullisempaa sitä mukaa kun yhteiskunta sen ympärillä modernisoitui ja kansainvälistyi. Kasvatuksellisuuden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tilalle tulivat erikoistuminen, mitattavuus ja kansallistunteen voimistaminen paremmuuden ja vertailtavuuden käsittein.

Suomen Urheilulehti edusti myös ajalleen tyypillisiä sosiaalidarvinistisia ajatuksia. Suomen kansa nähtiin luonnostaan hyvinä urheilijoina karujen olosuhteiden vuoksi, mutta toisaalta urheilu oli omiaan parantamaan rodullisia ominaisuuksia. Ruumiin ihannemittoja esiteltiin, esimerkin ajateltiin kannustavan tavoittelemaan parempaa ja terveempää elämää. Omaa erinomaisuutta korostettiin myös eksoottisilla kuriositeeteilla – identiteettiä luotiin erottamalla oma itse muista. Esimerkkikansalaisena nähtiin urheileva ylioppilas, nuori terve mies. Naisen paikka oli voimistelun ja tanssin puolella – luonnollisesti kauniimpi sukupuoli oli miestä impulsiivisempi ja lähempänä ihmisen alkukotia. Täten myös tunteiden näyttäminen oli naisille miehiä hyväksyttävämpää.

Valokuvituksessa osallistuttiin sankaritarinoiden luomiseen. Erityistä myyttiä luotiin Tukholman olympialaisten 1912 huippumenestyjästä Hannes Kolehmaisesta. Suomen Urheilulehdessä Kolehmainen nähtiin merkittävänä tekijänä siinä, että Suomi tunnettiin pohjolan ulkopuolisessa Euroopassa. Kolehmaisen kaltaisten sankaritarinoiden vahvistaminen oli osa suomalaisen kansallisen identiteetin luomista, ylläpitämistä ja uudistamista.