Työssä tutkitaan opettaja Maria Charlotta Hydénin elämäntyötä vuosina 1839-1868. Maria Hydén toimi Finlaysonin tehtaankoulun niin kutsutun Mamsellin koulun opettajana vuosina 1840–1868. Opettajan työnsä ohessa hänestä tuli suomalaisen lähetysharrastuksen uranuurtaja. Käytännössä työ jakautuikin kahteen alueeseen. Ensimmäinen osuus on tutkimusta koulun toiminnasta, merki-tyksestä Tampereella ja opettajan osuudesta tähän. Toinen osuus on opettajan lähetysinnostuksen ja merkityksen selvittäminen.

Finlaysonin tehdas perusti koulun 1839. Toimintansa koulu aloitti syksyllä 1840. Opettaja Hydénin kuoltua 1868 koulun toiminta keskeytyi. Se aloitti uuden toimintajakson 1870 useiden opettajien voimin kansakoulun kaltaisena tehtaankouluna. Vasta vuonna 1903 se liitettiin kaupungin kansa-kouluun.

Finlaysonin pikkulastenkoulu syntyi johtaja Ferdinand Uhden kristillisestä näkemyksestä. Koulu oli myös osa sitä yhteiskunnallista rakennelmaa, jonka Finlaysonin tehdas tarjosi Tampereella. Koulussa vieraili jopa keisari Aleksanteri II. Koulusta tuli nopeasti alueen tärkein alkeisopetusta tarjoava koulu. Sitä kävi vähintään kaksi sukupolvea – sadat ja kenties tuhannet tamperelaiset lapset oppivat siellä lukemaan ja kirjoittamaan. Suurin osa oli luonnollisesti 7–10-vuotiaita. Joukossa oli kuitenkin myös nuorempia ja vanhimmat tytöt saattoivat olla 16-vuotiaita. Tarkoista koulunkäyntiajoista ei ole tietoa. Oletettavasti useimmat opittuaan lukemaan ja kirjoittamaan siirtyivät työhön. Osa kävi koulua hyvinkin lyhyen ajan, jotkut vuoden ja jotkut useita vuosia. Koulu oli ilmainen ja kaikille avoin. Vaikka se ei antanut todistusta, eikä sitä tarvinnut käydä edes koko lukuvuotta, oli se tärkein alkeisopetusta antava koulu Tampereella koko toimintansa ajan opettajan kuolemaan saakka. Vasta 1860-luvulla syntyi muita kouluja, joiden osuus alkeisopetuksessa jäi kuitenkin vielä tällöin vähäisemmäksi. Kun koulun toiminta yhden opettajan luomuksena päättyi opettajan kuolemaan joulukuussa 1868, johti se nopeasti koko tamperelaisen alkeisopetuksen kriisin ratkaisemistarpeeseen.

Koulu antoi opetusta lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi jonkin verran matematiikassa, piirustuksessa ja tytöille erityisesti käsitöissä. Tunnetuksi koulu ja sen opettaja tulivat hartaasta uskonnollisesta otteesta, lähetysinnostuksesta, juhlista ja aivan erityisesti kasvatuksesta. Kertomukset ja kasvatus piirsivät lähtemättömän jäljen koulua käyneiden sydämiin. Opettaja sai kansalaisten keskuudessa suorastaan pyhimysmäisiä piirteitä. Ehkä edellisistä syistä johtuen muistelutietoja löytyikin yllättä-vän runsaasti. Hajanaisuudesta johtuen ne oli kuitenkin kerättävä ja verrattava tavallista tarkemmin. Analyysimenetelmäksi muodostui sisältöanalyysi. Vertailun avulla esimerkiksi koulupäivän rakentaminen onnistui hyvin.

Koulu sai ajan saatossa monta nimeä. Sitä on kutsuttu Mamsellin kouluksi, tehtaankouluksi, lancas-terkouluksi ja pikkulastenkouluksi. Myös fröbeliläisistä piirteistä on mainintoja. Tampereesta ker-tovissa historioissa pääasiallinen luonnehdinta on ollut lancasterilainen tai bell-lancasterilainen -koulu. Kasvatuksen ja opetuksen historiasta kertovissa kirjoissa koulua on kutsuttu pikkulastenkou-luksi. Koska koulua on eri kirjoissa luonnehdittu eri tavoin ja koulun merkitystäkin on tarkasteltu vain päällisin puolisin, oli näitä tekstejä ja niiden lähteitä verrattava toisiinsa. Tässä tekstianalyysin lisäksi käytin historiallista analyysiä. Koulu oli kansan suussa Mamsellin koulu, tehtaan näkökulmasta tehtaankoulu, mutta pedagogiikaltaan Suomessa se kuului kolmen ensimmäisen pik-kulastenkoulun joukkoon. Koulu tarjosi uutta lapset huomioon ottavaa opetustapaa ja toimintaa. Se oli uraa uurtavaa, vaikka sitä ei silloin tiedettykään. Koulusta piti tulla lancasterilainen koulu. Toisin kävi.

Maria Hydénille tärkeintä elämässä oli kristillinen usko ja lähetys. Koulun lisäksi hän vei palavaa lähetysrakkautta eteenpäin Keski-Suomessa ja aina Kuopiossa ja Sortavalassa asti. Maria Hydén yhdisti Uhden ohella Länsi-Suomen rukoilevaiset ja Savon renqvistiläiset. Tampereesta muodos-tuikin suomalaisen lähetysinnostuksen keskeisin ja tärkein osa erityisesti 1840- ja 1850 -luvuilla. Tampereelta kulki enimmillään 44 % Suomessa kerätyistä varoista Ruotsin Lähetysseuralle. Koko Suomen osuus tuolloin oli suurimmillaan 19 % Ruotsin Lähetysseuran saamista lahjoituksista. Tässä toiminnassa Hydén oli Uhden ja Henrik Renqvistin ohella tärkein henkilö. Keski- ja Itä-Suomeen tekemänsä matkat Hydén teki talvisin. Se merkitsi kunnioitettavaa useiden satojen kilometrien rekimatkaa. Toimelias elämä vaatikin kesäisin lepoa Ruotsissa ystäviensä luona. Ruotsin matkoillaan hän myös seurasi uusia lähetystuulia.

Persoonana Maria Hydén oli vaikuttava seurattava. Hän oli tavallisen suomalaisen kansanmiehen, ruotsalaisten lääkärien ja merkittävistä henkilöistä ainakin ruotsalaisen metodismin perustaneen George Scottin ystävä. Suomessa tärkeimmät uskonystävät olivat tehtaalla johtaja Ferdinand Uhde ja Sortavalassa Henrik Renqvist. Tämän mystisen, mutta käytännöllisen persoonan ja uskossaan palavan ihmisen kesäinen elämä Ruotsissa ja tarkemmin Tampereella jäi arvoitukseksi. Maalliseksi leposijaksi tuli Aleksanterin kirkon kirkkomaa.