Tutkielman aiheena on suomalaisten naisten 1950-luvun nuoruusmuistot. Muistoja lähestytään erityisen ennakko-oletuksen kautta, jonka mukaan 1950-luvun Suomea on julkisissa historiaesityksissä kuvattu kahtiajakautuneeksi ajanjaksoksi. Tärkeänä apuvälineenä on historiakuvan käsite, jonka mahdollista dualismia tutkielman muistiaineistosta paikannetaan. Tutkielman aineistona ovat suomalaisten naisten nuoruusmuistot 1950-luvulta, jotka jakautuvat sekä haastatteluihin että kilpakirjoitusaineistoon. Näistä aineistoista tutkitaan sitä, millaista historiakuvaa ne 1950-luvun nuoruudesta luovat, ja onko tämä historiakuva samalla tavoin kahtiajakautunut kuin julkisten historiaesitysten antama näkemys.

Tätä 1950-luvun kahtiajakautuneisuutta tutkitaan aineistosta viiden eri teeman kautta, jotka koostuvat vastinpareista maaseutu ja kaupunki, oppikoulun käyneet ja sen ulkopuolelle jääneet, työ ja vapaa-aika, mies ja nainen sekä aineellinen puute ja edistysusko. Näiden vastinparien dualistisuutta puretaan aineistosta sekä diskurssianalyysin että dekonstruktion keinoin. Aineiston historiakuvan rakentumisen purkamisessa liikutaan analyysissä kahdella tasolla: muistoista tutkitaan sekä sen ilmeistä nimettyä sisältöä että myös sen rivien välissä vaikuttavaa kätketympää sisältöä. Tämän lisäksi aineiston historiakuvaa kaksoisluetaan vasten tutkimus-, populaari- ja aikalaiskirjallisuuden antamaa kuvaa 1950-luvun Suomesta ja nuoruudesta. Tällä suhteutuksella analyysi kytketään laajempiin historiallisiin yhteyksiin.

Tutkielman tarkoituksena on myös käsitellä muistamisen erilaisia tapoja ja niiden vaikutusta muistojen sisältöihin. Analyysin pääluvut on jaoteltu aineistotyypin mukaisesti haastatteluiden ja kilpakirjoitusten historiakuvan tutkimiseen, jonka jälkeen viimeisessä luvussa näiden kahden aineistotyypin sisältöjä vertaillaan toisiinsa ja muodostetaan kokonaistulkinta 1950-luvun nuoruusmuistojen historiakuvasta ja sen sisältämästä dualismista.

Analyysin kokonaistulkinnassa kävi ilmi, että etenkin sukupuolten ja koulutusmuodon eroja muisteltiin hyvin kahtiajakautuneesti niin haastatteluissa kuin kilpakirjoituksissakin. Useissa muistoissa tosin sukupuolta ei juurikaan käsitelty ja eri koulujen sisäiset erot korostivat enemmän yhtenäisyyttä. Sen sijaan työnteko ja aineellinen puute olivat useimmissa muistoissa niin hallitsevassa osassa, että ne eivät muodostaneet tasaveroista paria vapaa-ajan ja edistysuskon kanssa, vaan niistä muodostettu näkemys oli useimpien muistelijoiden mukaan varsin yhtenäinen. Maaseutu ja kaupunki taas eivät olleet muistoissa vastakkainasettelusuhteessa, ja niiden väliset erot koettiin lievemmiksi kuin julkisen historiakuvan puolella. Maaseudun nuoret kuitenkin kokivat kaupungin muistoissa usein paremmaksi ja erilliseksi asuinympäristöksi, kun taas kaupunkilaiset nuoret vaikenivat minkäänlaisesta vertailusta. Nämä historiakuvan rakenteet paljastamalla tutkielma on tuonut syvempää ymmärrystä niistä keinoista, joilla 1950-luvun nuoruutta suomalaisten naisten muistoissa luodaan. Tämä ymmärrys 1950-luvun nuoruuden historiakuvan perusrakenteista mahdollistaa tulevaisuudessa aiempaa monipuolisemman lähtökohdan uusille tutkimuksille.