Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten valtionhallinnon virkanimitysten poliittisuutta käsitellään Helsingin Sanomissa. Empiirisenä tutkimuskohteena on harkinnaisesti valitut viisi HS:n vuosikertaa: 1968, 1977, 1985, 1989 ja 1993. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällön erittelyä.

Tutkielmassa kuvataan ja analysoidaan ko. vuosien nimityspoliittista kirjoittelua HS:n kotimaan uutisaineistosta ja lehden mielipiteistä (pääkirjoitukset, kolumnit). Uutisista eritellään eri toimijoiden näkökantoja ja pyritään niiden pohjalta lisäämään ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä. Pääasiallinen huomio tarkastelussa kiinnitetään lehden omiin uutis- ja mielipideaineistosta ilmi tuleviin kannanottoihin. Aineisto kattaa yhteensä 368 juttua, joissa käsiteltiin lähes sataa nimitystapausta.

Eniten HS:n mielenkiintoa kohdistui korkeimpien virkamiesten nimityksiin. Ministeriöiden virkanimityksistä uutiskynnyksen ylittivät myös alemman tason virat. Poliittisin tunnuksin varustettujen henkilöiden osuus kaikista uutisoiduista nimityksistä oli suurin vuonna 1977 ja toiseksi tällä kriteerillä tuli vuosi 1989. Vuodet 1985 ja 1993 ovat lähes identtisiä sekä nimitysten kokonaismäärän että poliittisten ja sitoutumattomien nimitettyjen jakauman suhteen. Vuonna 1968 aineistoa kertyi vähiten ja se oli suhteellisesti ottaen ”poliittisesti puhtoisin.”

Kaikista HS-julkisuuteen yltäneistä nimityksistä suurimman joukon muodostavat nimitykset, joissa nimitetty on luokiteltu poliittisesti sitoutumattomaksi. Poliittisesti sitoutuneista eniten virkapaikkoja meni tarkasteluvuosina nimitysuutisoinnin perusteella sosialidemokraateille, toiseksi keskustalaisille ja kolmanneksi eniten kokoomuslaisille.

Tutkielmassa todetaan, että poliittiselle virkanimitykselle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Tiukat tulkinnat ovat kuitenkin varsin selkeitä: poliittinen on nimitys, jossa pätevämpien ja soveliaampien viranhakijoiden sijasta virkaan nimitetään henkilö, joka on jonkin puolueen tai puolueitten ryhmittymän etujen vuoksi suotavaa. Toisaalta myös syrjiminen poliittisen mielipiteen perusteella on kiellettyä.

HS:lla ei ole selkeää määritelmää poliittisista virkanimityksistä. Juttujen sävystä on kuitenkin useimmiten pitkälle pääteltävissä, milloin lehti pitää poliittista kantaa nimityksen ratkaisevana tekijänä. HS:n aktiviteetti ottaa kantaa nimitysratkaisuihin lisääntyy nykypäivää lähestyttäessä.

Ns. poliittisten nimitysten on arveltu aiheuttavan hallinnossa mm. henkilöstön tason ja motivaation huononemista. Tämä huoli käy ilmi HS:n palstoilla äärimmäisen harvoin. Muukaan tutkimusaineisto ei osoita, että ainakaan poliitikot kokisivat virkamieskuntaa epälojaaliksi tai epäpäteväksi. Toisaalta epäselvää on tämänkin tutkielman valossa, mitä erityistä hyötyä puolueet ovat saaneet ”omien miesten” ajamisesta hallintokoneistoon. Uskottavimmalta tuntuu, että motiivina on tavoite saada hallintoon tuttuja virkamiehiä, joilta voi saada tietoa valmisteltavana olevista asioista ja että voidaan luottaa oman poliittisen ryhmän näkemysten tulevan huomioonotetuksi jo virkamiesvalmistelussa