Tutkielmani tarkoitus on selvittää lukion ja sitä edeltäneen oppikoulun historian oppikirjojen nuijasotakuvauksen muutos 1800-luvun lopulta nykypäivään. Nuijasota käytiin vuosien 1596-1597 vaihteessa. Siinä talonpojat nousivat kapinaan Suomen käskynhaltija Klaus Flemingin hallintoa vastaan kurjistuneiden olojensa vuoksi. Talonpoikien tyytymättömyys johtui ennen kaikkea suuria rasituksia tuottaneesta linnaleiristä. Linnaleiri oli järjestelmä, jossa talonpojat elättivät ja majoittivat alueensa sotaväkeä. Sotilaat käyttäytyivät väkivaltaisesti ja ottivat talonpojilta enemmän kuin laki salli. Talonpoikien kapina kukistettiin helposti Flemingin harjaantuneen sotaväen voimin. Nuijasodassa kuoli n. 3000 talonpoikaa.

Päätutkimuskysymykseni on, miten ja miksi nuijasodan kuvaus on muuttunut lukion ja sitä edeltäneen oppikoulun historian oppikirjoissa 1800-luvun lopulta nykypäivään ja mikä on oppikirjakuvauksen muutoksen suhde tutkimuskirjallisuuden muutokseen. Tarkoitus on selvittää, milloin, miten ja miksi oppikirjojen nuijasotakuva muuttuu ja miten ajan yhteiskunnallinen tilanne sekä uusi tutkimus ovat vaikuttaneet nuijasotatulkintoihin. Tutkielmani jakautuu kahteen osioon. Ensimmäisessä osassa käsittelen nuijasodan tutkimuskirjallisuutta 1800-luvun lopulta 2000-luvulle. Toisessa osassa käsittelen oppikirjojen nuijasotakuvauksen muutosta 1800-luvun lopulta 2010-luvulle. Tutkielmani on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on sisällönanalyysi. Nykyään nuijasotaa käsitellään ainoastaan lukion oppikirjoissa. Tämän lisäksi lukion oppikirjat kertovat asioista peruskoulun kirjoja kattavammin, minkä vuoksi olen päätynyt tutkimaan lukion oppikirjoja. Tutkielmani tuo oivan lisän suomalaisen historiantutkimuksen koetinkiven, nuijasodan, tutkimuskenttään käsittelemällä aiemmin tutkimatonta oppikirjojen nuijasotakuvan muutosta.

Nuijasota on kiistelty aihe ja hyvä esimerkki historiantutkimuksen aikasidonnaisuudesta. Ensimmäisen varsinaisen tutkimuksen aiheesta teki Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen 1850-luvulla, mistä johtuu aikarajaukseni alku. Yrjö-Koskisen tulkinta oli kansallisromanttinen ja hänen näkökulmansa vahvasti talonpoikaismyönteinen. Nuijasodan hän näki kuitenkin kansallista edistystä jarruttaneena tapahtumana. Seuraavan tutkimuskenttää merkittävästi uudistaneen teorian esitti Pentti Renvall vuonna 1949. Renvall tuomitsee talonpoikien kapinan ja näkee talonpojat valtakunnan kokonaistilannetta ymmärtämättöminä henkisesti alemmalla tasolla olevina toimijoina. Hän kuvaa tapahtumia sotien aikaiselle ja jälkeiselle historiantutkimukselle tyypillisesti valtiollisen edistyksen näkökulmasta. Suomi oli kehittymässä kohti kansallisvaltiota, mutta nuijasota hidasti tätä kehitystä. Heikki Ylikangas palasi Yrjö-Koskisen juurille ja kuvasi 1977 ilmestyneessä tutkimuksessaan nuijasodan säätykapinana, jossa talonpojat nousivat aatelisvaltaa vastaan sen aiheuttaman sorron vuoksi. Ylikankaan myötätunto on vahvasti talonpoikien puolella ja näkemyksestä on havaittavissa marxilaista historiantulkintaa. Uusinta ja 2000-luvulle tyypillistä monipuolista ja kokonaisvaltaista historiantutkimusta tutkielmassani edustaa vuonna 2009 julkaistu Mirkka Lappalaisen tutkimus, jossa nuijasota liitetään aiempaa vahvemmin Ruotsin kuningasvaltataisteluun, jonka sivujuonteena nuijasota nähdään. Hänen mukaansa talonpojat nousivat kapinaan tavoittelemaan henkilökohtaisia etuja pyrkien samalla vaikuttamaan politiikkaan.

1800-luvun lopun oppikirjat suhtautuvat talonpoikien yritykseen vähättelevästi ja tuomitsevat kapinan. Talonpoikien sijasta kirjat ylistävät Suomen aatelia ja sen saavutuksia. 1900-luvun alkupuolella talonpoikiin suhtaudutaan hetkellisesti myönteisemmin ja nuijasodan syihin sekä talonpoikien kohtaloon kiinnitetään enemmän huomiota. 1940-1960-lukujen oppikirjat kuvaavat tapahtumia kansallisen edistyksen näkökulmasta ja korostavat Suomen erillisasemaa ja aatelin saavutuksia, jotka nähdään varhaisena kehityksenä kohti kansallisvaltiota. Näissä oppikirjoissa laiminlyödään talonpoikien kohtalon kuvaaminen. 1970-1980-lukujen vaihteesta alkaen lukion oppikirjoissa paneudutaan tarkemmin nuijasodan syihin ja seurauksiin. Talonpoikien yritykseen suhtaudutaan huomattavasti ymmärtäväisemmin kuin aiemmin. Sama kehitys jatkuu 2000-luvulla, jolloin nuijasodan syitä ja talonpoikien motiiveja avataan vieläkin tarkemmin. 2000-luvun kirjat kuvaavat nuijasotaa monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti. Kuitenkin 2000-luvullakin oppikirjojen nuijasotakuvaukset ovat erilaisia, eikä kirjoihin ole vakiintunut yhtä tapaa esittää nuijasota.

Oppikirjojen nuijasotakuva muuttuu ennen kaikkea ympäröivän yhteiskunnan muutosten vuoksi. Kirjat ovat sidoksissa aikaansa. Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen näkemykset eivät ole iskostuneet 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun oppikirjoihin. Sortokauden vaikutus näkyy 1900-luvun alun oppikirjoissa myönteisempänä suhtautumisena talonpoikiin. Pentti Renvallin psykologisia näkemyksiä ei esiinny 1940-1960-lukujen oppikirjoissa, mutta ajalle ominaiseen tapaan nuijasotaa kuvataan kansallisen edistyksen näkökulmasta. Suurin vaikutus on ollut Heikki Ylikankaan tutkimuksella, jonka jälkeen oppikirjojen nuijasotakuva muuttuu huomattavan nopeasti. Ylikankaan tutkimuksen ja 1960-1970-lukujen poliittisen ja yhteiskunnallisen ilmapiirin muutoksen vuoksi oppikirjoissa aletaan 1970-1980-lukujen vaihteesta keskittyä tavalliseen kansaan, talonpoikiin. 2000-luvulla nuijasodasta kerrotaan entistä monipuolisemmin ja siitä on tullut koko kansan tragedia, jonka syyt halutaan avata kattavasti. Mirkka Lappalaisen tutkimus mainitaan vuoden 2012 kirjassa, mutta sen keskeisimpiä väitteitä ei ole sisällytetty kirjan nuijasotakuvaukseen. Kaiken kaikkiaan oppikirjoissa siirrytään 1800-1960-lukujen yksipuolisesta aatelin kuvaamisesta 1970-2010-lukujen aikana talonpoikien kuvaamiseen.