Vertailen pro gradu -tutkielmassani sosiaalisen deiksiksen ilmenemistä Anna Gavaldan romaanissa Ensemble, c'est tout (2004) sekä sen suomen- ja ruotsinkielisissä käännöksissä Kimpassa (2005) ja Tillsammans är man mindre ensam (2005).

Deiksiksellä viitataan kielitieteessä sellaisiin kieliopillisiin tai sanastollisiin keinoihin, jotka kielessä ilmentävät puhetilanteen kontekstia. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi persoonapronominit, demonstratiivipronominit sekä erilaiset puhetilanteessa määrittyvät ajan ja paikan ilmaukset. Sosiaalinen deiksis puolestaan ilmentää puhetilanteen osallistujien identiteettejä sekä heidän välistään suhdetta tai suhdetta henkilöön, johon puheessa viitataan. Sosiaalisen deiksiksen avulla on siis mahdollista saada tietoa esimerkiksi puhetilanteen osallistujien iästä, ammatista tai tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisesta. Kielellisiä keinoja tietojen ilmentämiseen ovat erilaiset puhuttelusanat, esimerkiksi nimet, ammattinimikkeet, tittelit, hellittelymuodot tai sukulaisuussuhdetta ilmaisevat sanat sekä puhuttelupronominit, jolla viitataan erityisesti sinuttelun ja teitittelyn käyttöön. Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella näiden sosiaalisen deiksiksen keinojen ilmenemistä korpuksessa. Käsittelen työssäni lyhyesti myös sosiaaliseen deiksikseen läheisesti liittyviä kielellisiä kohteliaisuusstrategioita sekä kääntämiseen liittyvää problematiikkaa.

Tutkielmassani käy ilmi, että sosiaalinen deiksis antaa tietoa paitsi puhujan ja puhuteltavan välisestä suhteesta myös puhujasta itsestään. Puhuttelusanojen käyttö perustuu puhujan valintaan ja osoittautuu tutkielmassani monimutkaiseksi prosessiksi. Tutkimassani korpuksessa erot sosiaalisen deiksiksen ilmenemisessä ranskankielisessä alkuperäistekstissä ja sen käännöksissä ovat yllättävän pienet, minkä tulkitsen johtuvan vieraannuttavasta käännösstrategiasta.