Tämä tutkimus "Keliakia ikääntyvässä väestössä" selvitti keliakian esiintyvyyttä ja ilmaantuvuutta, kliinisiä oireita ja gluteenittoman dieetin hyötyä yli 50 -vuotiailla. Tutkimusaineisto koostui Päijät-Hämeen maakunnassa asuvasta 2815 satunnaisesti valitusta 52-74 -vuotiaasta henkilöstä, jotka osallistuivat ikääntymistä, hyvinvointia, terveyttä ja palvelutarpeita koskevaan tutkimukseen (Ikihyvä Päijät-Häme). Aineistosta selvitettiin ensin osallistujien oman ilmoituksen perusteella keliakiaa sairastavat henkilöt, joiden keliakiaa oli diagnostisoitu ennen tutkimuksen aloittamista, ns. kliinisin oirein löydetyt -keliaakikot. Kaikilta tutkimukseen osallistuneilta seulottiin verestä immunoglobuliini A-luokan kudostransglutaminaasi vasta-aineet (tTGA). Henkilöille, joilla oli vasta-aineita (tTGA positiiviset), tarjottiin mahdollisuus ohutsuolen näytepalan ottoon keliakian toteamiseksi. Samanlainen seulonta tehtiin uudelleen kolmen vuoden kuluttua. Henkilöitä, jotka osallistuvat molempiin seulontoihin, oli 2216. Serokonvertoituneille henkilöille tarjottiin mahdollisuus ohutsuolen koepalan ottoon. Gluteenitonta dieettiä suositeltiin kaikille uusille keliaakikoille. Sekä aiemmin että seulonnalla todetuilta keliakiaa sairastavilta potilailta selvitettiin sairaudet, suolistovaivat ja oireet ennen keliakian toteamista, sukuhistoria, elämänlaatu sekä gluteenittoman dieetin noudattaminen. Ensimmäisestä seulonnasta löytyneitä keliakiaa sairastavia pyydettiin seurantaan. Dieetin tehoa arvioitiin ottamalla uusi koepala ohutsuolesta noin vuoden kuluttua. Gluteenittoman ruokavaliohoidon hyötyä arvioitiin myös laboratoriotutkimuksilla ja luuntiheysmittauksella ennen dieettiä ja 2-3 vuoden kuluttua dieetin aloituksen jälkeen sekä henkilökohtaisella haastattelulla. Potilaat täyttivät lisäksi vatsaoireita ja elämänlaatua selvittävät kyselylomakkeet. Aineistosta löytyi 26 kliinisin oirein löydettyä keliaakikkoa ja seulomalla löydettiin 35. Kolmen vuoden kuluttua uusitussa seulonnassa tutkimusaineistosta löytyi viisi serokonvertoitunutta keliakiaa sairastavaa henkilöä, joten keliakian vuosittainen ilmaantuvuus (insidenssi) oli 75/100 000. Keliakian koepalalla varmistettu esiintyvyys (prevalenssi) lisääntyi kolmen vuoden seurantajakson aikana 2.13%:sta 2.34%:iin, ja keliakiaa sairastavien ja tTGA seropositiivisten yhteenlaskettu esiintyvyys 2.45%:stä 2.70%:iin. Aineiston keliaakikoista kolmasosalla (28%) oli toteamishetkellä keliakiaan liitetyt klassiset oireet, 35%:lla vähäisiä oireita, ja täysin oireettomia oli 38%. Viidellä potilaalla (8%) oli pahanlaatuinen tauti, ja heistä kahdella ohutsuolilymfooma. Neljällätoista (20%) oli keliakiaan liitetty autoimmuunitauti, 27:llä (39%) alentunut luustontiheys. Myöntyvyys dieettihoitoon oli hyvä: vain kolme potilasta ei aloittanut gluteiinitonta ruokavaliota. Heillä, jotka suostuivat seurantaryhmään, oli ennen ruokavaliohoitoa subkliininen raudanpuute, sillä seerumin keskimääräinen ferritiinitaso oli matala. Gluteeniton dieetti korjasi ferritiiniarvot normaalitasolle ja nosti merkittävästi keskimääräisiä vitamiini B12, D25 ja foolihappoarvoja sekä paransi luuntiheyttä. Vatsaoireet helpottuivat, mutta elämänlaatu ei keskimäärin muuttunut. Tämä tutkimus osoitti, että keliakia vasta-aineet ja keliakia voivat ilmetä vasta myöhemmällä iällä. Keliakian esiintyvyys tässä aineistossa oli korkeampi yli 50 -vuotiailla kuin on raportoitu nuoremmassa ikäryhmässä. Kuten nuoremmassa ikäryhmässä monilla yli 50 -vuotiailla oli ennen keliakiadiagnoosia vain vähäisiä oireita tai he olivat jopa oireettomia. Kuitenkin retrospektiivisesti tarkastellen valtaosalla seulomalla löydetyistä keliakiapotilaista voitiin todeta keliakiaan liitetty sairaus, oire tai löydös, josta keliakiaa olisi voinut epäillä. Riskiryhmässä sairastua keliakiaan ovat, ikään katsomatta, keliakiaa sairastavien ensimmäisen asteen sukulaiset, autoimmuunisairautta, osteopeniaa tai osteoporoosia sairastavat, vähä-energisen murtuman saaneet, anemiasta tai vitamiinin puutteista tai lievistä vatsaoireista kärsivät henkilöt. Gluteeniton dieetti paransi lievät oireet, korjasi imeytymishäiriöt ja paransi luuntiheyttä muttei huonontanut elämänlaatua, joten myös vanhempi ikäryhmä hyötyy dieetistä. Yli 50 –vuotiaiden keliakian aktiivinen seulonta riskiryhmissä on suositeltavaa, koska ikä ei suojaa keliakian puhkeamiselta.