Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia urheiluvammojen ilmaantuvuutta, syitä, tyyppiä ja vakavuutta salibandyn ja koripallon pelaajilla. Tutkimukseen osallistui yhteensä 132 salibandyn ja 96 koripallon pelaajaa. Salibandyn pelaajista 96 oli naisia ja 36 miehiä. Koripalloilijoista 60 oli naisia ja 36 miehiä. Pelaajille sattuneita vammoja seurattiin kahden kauden ajan vuosina 2011-2013 ja kaikki pelaajille sattuneet vammat dokumentoitiin käyttäen strukturoitua kyselykaavaketta. Kahden kauden aikana sattui yhteensä 228 vammaa salibandyn pelaajille, näistä 192 naisille ja 36 miehille. Koripalloilijoille puolestaan sattui yhteensä 114 vammaa, 57 naisille ja 57 miehille. Salibandyvammojen ilmaantuvuus naisilla oli 1,2 ja miehillä 1,0 yhtä pelaajakautta kohden. Naiskoripalloilijoilla ilmaantuvuus oli 0,7 ja mieskoripalloilijoilla 1,0 yhtä pelaajakautta kohden. Salibandyn pelaajista rasitusvammoja oli kaikista vammoista naisilla 40 % ja miehillä 47 %. Koripalloilijoilla puolestaan 30 % naisten ja 23 % miesten vammoista oli rasitusvammoja. Nilkan nyrjähdys oli yleisin vammatyyppi molemmissa lajeissa ja molemmilla sukupuolilla. Myös polven rasitusvammat olivat yleisiä molemmissa lajeissa. Polvivammat olivat vakavimpia vammoja molemmissa lajeissa ja molemmilla sukupuolilla mitattuna poissaolopäivien määrällä. Rasitusvammat aiheuttivat enemmän poissaolopäiviä kuin äkilliset vammat. Eturistisiteen repeämiä sattui salibandyssä kahden kauden aikana 7, jotka kaikki naisille. Koripallossa eturistisiteen repeämiä sattui yksi sekä naisille että miehille. Tämän tutkimuksen perusteella vammojen ehkäisyyn tähtäävissä tutkimuksissa ja toimenpiteissä pitäisi keskittyä salibandyn osalta erityisesti nilkkavammoihin, jotka syntyvät ilman kontaktia vastustajaan ja toisaalta polven rasitusvammoihin. Koripallon osalta taas huomio pitäisi kiinnittää ehkäisemään hypyn alastulossa syntyneitä nilkkavammoja ja toisaalta myös polven rasitusvammoja.