Pro gradu -tutkielmani käsittelee Derek Parfitin persoonan identiteettiä koskevaa teoriaa. Olen tarkastellut Derek Parfitin teoriaa lähinnä hänen pääteoksensa Reasons and Persons pohjalta. Tutkin Parfitin persoonan identiteettiä koskevaa teoriaa kolmelta kannalta, ontologiselta, funktionaaliselta ja normatiiviselta. Olen jakanut graduni kolmeen osaan näiden määreiden mukaan.

Ontologiset määreet määrittävät sitä, millaisista aineksista persoona rakentuu. Tutkin sitä, kuinka hyvin Parfit onnistuu muotoilemaan reduktionistisen teoriansa persoonan identiteetistä. Parfitin teoria näyttäisi ajautuvan ontologiselta kannalta kehään. Pyrin myös osoittamaan, että Parfit käyttää kahta metodia ristiriitaisesti tutkimuksessaan

Funktionaaliset kriteerit määrittävät persoonaa toimijana. Väitän, että äärimmäisen reduktionismin mukaan Parfitin teorian persoona ei kykene ollenkaan toimimaan. Maltillisessa reduktionismissa taas Parfitin teoriasta on löydettävissä jonkinlainen alkeellinen subjekti, joka kykenee toimintaan.

Gradun kolmas osa koskee persoonan normatiivisia määreitä. Olen poiminut kolme lähtökohtaa, joiden mukaan persoonan moraalisuutta voidaan tutkia ja tarkastelen Parfitin teoriaa niiden kannalta. Parfitin teoria osoittautuu kaikkein puutteellisimmaksi normatiiviselta kannalta, sillä se ajautuu umpikujaan sekä äärimmäisen että maltillisen reduktionismin tulkinnan mukaan.

Lopuksi tarkastelen ontologisten, funktionaalisten ja normatiivisten määreiden suhteita Parfitin teorian tutkimuksen perusteella. Näyttäisi siltä, että hierarkkisesti ontologiset määreet määrittävät funktionaalisia, ja ontologiset ja funktionaaliset määreet normatiivisia määreitä. Funktionaaliset ja normatiiviset määreet näyttäisivät kuitenkin vaikuttavan myös ylöspäin siihen, kuinka hyvin teoria onnistuu ontologisena.