Tarkastelen tutkielmassani saksalaisen filosofin Jürgen Habermasin (1929­ ) kommunikatiivisen toiminnan teoriaa kielifilosofisesta näkökulmasta. Habermas käsittelee kieltä formaalispragmaattisena kommunikaationa. Hänen kielifilosofiansa on normatiivis-eettinen teoria, jossa korostetaan yksilöiden kielellisen toiminnan vastuullisuutta. Habermas kritisoi modernin ihmisen välineellistä ja strategista omaa etua ajavaa kielenkäyttöä. Habermas rakentaa kommunikatiivisen toiminnan teorian normiksi sosiaaliselle toiminnalle. Kommunikatiivisen toiminnan ideaalinen puhetilanne on vapaa, tasa-arvoinen ja totuudenmukainen. Sen tavoitteena on saavuttaa yhteisymmärrys kulloisestakin asiasta rationaalisen argumentoinnin kautta.

Habermasin kielifilosofialla on praktisen tason lisäksi myös formaali ja ylihistori-allinen ulottuvuus. Hän muotoilee normatiiviset kieltä koskevat teesinsä kolmeksi formaaliseksi pätevyysvaatimukseksi, jotka ovat implisiittisesti läsnä jokaisessa yhteisymmärrykseen tähtäävässä kommunikaatiossa. Pätevyysvaatimukset koskevat totuutta, oikeudellisuutta ja totuudellisuutta. Kommunikatiivinen toiminta on mahdollista vain, jos nämä universaalit ehdot täytetään.

Avainkäsitteet: Kielifilosofia, kommunikatiivinen toiminta, puheakti, yhteisymmärrys, rationaalisuus, pätevyysvaatimukset, formaalipragmatiikka, lupaus ja luottamus