Hakutermit:

Euroopan oikeusasiamies, hyvä hallintotapa, hallinnollinen epäkohta, hallinnon avoimuus

Pro gradu ­ -tutkielmani aihe on Euroopan oikeusasiamiehen työn tulokset ensimmäisen kahdeksan toimivuotensa aikana. Tutkielman pääkysymys on, pystyikö Euroopan ensimmäinen oikeusasiamies Jacob Söderman (1995-­2003) mandaattinsa rajoissa vaikuttamaan konkreettisella tasolla Euroopan unionin kehitykseen kohti avoimempaa ja kansalaisia lähempänä olevaa päätöksentekoa ja hallintoa.

Maastrichtin sopimuksella perustetun Euroopan oikeusasiamiehen viran tarkoituksena oli Euroopan unionin legitimiteetin parantaminen. Oikeusasiamiehen virka liittyy kiinteästi unionin pyrkimykseen kohti avoimempaa, demokraattisempaa ja vastuullisempaa päätöksentekoa ja hallintoa. Se perustettiin turvaamaan kansalaisten oikeuksien toteutuminen unionissa ja suojelemaan heitä EU:n monitahoisen hallinnon virheitä vastaan ilman kalliita oikeudenkäyntejä.

Oikeusasiamiehen työnkuva oli viran perustamisvaiheessa hyvin epäselvä. Tämän vuoksi Jacob Södermanilla oli ainutlaatuinen mahdollisuus käyttää harkintavaltaansa muovatessaan instituutiota ja oikeusasiamiehen tehtäviä mieleisikseen. Hän on saanut työstään runsaasti kiitosta, mutta samanaikaisesti hänen toimintatapoihinsa ja työnsä tuloksiin on kohdistunut voimakasta kritiikkiä.

Oikeusasiamiehen työhön kuuluu unionin hallinnon valvominen, siinä esiintyvien epäkohtien korjaaminen ja hyvän hallintotavan edistäminen. Käsitteet hyvä hallintotapa ja hallinnollinen epäkohta ovat kuitenkin varsin moniselitteisiä. Söderman otti käyttöönsä perinteiselle pohjoismaalaiselle oikeusasiamiesinstituutiolle ominaisen melko legaalisen lähestymistavan työhönsä, ja määritteli hallinnollisen epäkohdan tarkoittavan pääasiassa hallinnon lainvastaisuutta. Södermanin kritisoijat, jotka tulivat varsin erilaisista oikeusasiamiestraditioista, ymmärsivät käsitteen sisältävän myös muita laadullisia elementtejä. Heidän mukaansa Södermanin lähestymistapa oli elitistinen ja liian legaalinen ja hänen työnsä tulokset minimaalisia. Esittelen tutkielmassa hyvän hallintotavan ja hallinnollisen epäkohdan käsitteitä sekä erilaisia oikeusasiamiestraditioita. Niiden valossa ja oikeusasiamiehen tutkimuksia analysoimalla etsin vastausta tutkimuskysymykseeni.

Perinteisen pohjoismaalaisen oikeusasiamiestradition näkökulmasta ja otettaessa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen suppea mandaatti, Söderman onnistui työssään hyvin. Hänen vaikutuksensa ei jäänyt pelkästään jo tapahtuneiden yksittäisten hallinnollisten epäkohtien korjaamiseen, vaan hän sai tutkimuksillaan ja osallistumisellaan aikaiseksi yksittäistapauksia laajemmalle ulottuvia parannuksia unionin hallinnossa. Erityisesti tämä tulee esille Södermanin työssä hallinnon avoimuutta koskevassa kontekstissa. Söderman toimi myös uusien hallinnollisten sääntöjen kehittelijänä Euroopan unionissa. Kuitenkin jotkut Södermanin toimintatavat tuottivat ainakin osittain tehottomia ratkaisuja. Etupäässä ensimmäisinä vuosinaan Söderman teki hyvin traditionaalisia ratkaisuja, ja tämä antoi osin epätyydyttävän vaikutelman hänen työnsä tuloksista.